Keijo Skippari on kotoisin Virolahdelta Skipparinkylästä. Hän aloitti tekemään töitä jo pikku poikana, mm. 14-vuotiaana Skippari aloitti suksisauvatehtaassa sekä hän oli pystyttämässä hirsihuviloita meren rannalle. Ripiltä päästyään vuonna 1965 Skippari lähti merille, jossa oli useassa laivassa 3 vuotta. Sen jälkeen Skippari suoritti Lauttasaaressa kokkikoulun ja kesäkuussa 1970 hän meni armeijaan Kirkonmaan linnakkeelle. Lahden Hennalassa hän kävi saman vuoden syksyllä talousaliupseerikurssin ja sen jälkeen Lappeenrannassa päällystöopiston.
Lahteen Skippari tuli Huoltokoulutuskeskuksen talousaliupseerikurssille vuonna 1974 alkuvuodesta kouluttajaksi, jossa kokkikoulutuksesta oli suuri hyöty. Myöhemmin Skippari siirtyi Hämeen Rykmentin koulutustoimistoon, jossa hän perehtyi opetusmenetelmien kehittämiseen. Siihen liittyi muotiin tulleiden opetusvideoiden valmistaminen erityisesti lääkintähuollon opetukseen.
Skippari kävi Helsingissä useilla kursseilla, joista syttyi kipinä kuvaamiseen ja leikkaamiseen valmiiksi ohjelmiksi. Tuolloin syntyi dokumenttielokuvat Evakon tarina (1996) ja Isänmaa Suomi – Ilomantsin Taistelijan talolle (1998).
Skippari kuvasi Hämeen Rykmentin koulutuksia, tapahtumia ja muita tilaisuuksia aina eläkkeelle lähtöön asti. Skipparin ansiosta kaikki tämä materiaali on Päijät-Hämeen Elokuvakeskuksen hallussa. Arkistoon kuuluu noin 400 tuntia videomateriaalia, sekä 120 000 valokuvaa, jotka ovat kaikki digitaalisessa muodossa.
Keijo Skippari, Lahden Videokuvaajat ry, World Movie Contest UNICA kulyamitalli
Paikallisuuden tallentaja ja esittäjä
Hennalan varuskunnan lopettaminen vuoden 2014 lopussa aktivoi Skipparin tekemään dokumenttielokuvan ”Hennala muistoissani”, jossa Hennalassa palvelleet sotilaat ja siviilit muistelevat siellä viettämäänsä aikaa. Dokumentissa esitetään kuvamateriaalia, jonka Skippari on pääosin itse kuvannut. Dokumenttielokuva yhdessä valtavan valokuva-arkiston kanssa on ainoa jälkeen jäävä muisto Hennalan varuskunnasta siellä olevien rakennusten ohella.
Skipparin sydäntä lähellä on aina ollut kaupunkikuvan tallentaminen jälkipolville, ja sitä hän on tehnyt jo usean vuosikymmenen ajan.
Vuonna 2009 valmistui dokumenttielokuva nimeltään “Tipalan taru” 100-vuotiaasta koulusta.
Skippari oli kuvaamassa Malskin piipun purkamista jokaisena päivänä, ja siitä valmistui vuonna 2011”Piipun henki” -niminen dokumentti, jossa piippu miettii tulevaa kohtaloaan, kun poravasarat alkavat takoa sen tiiliä.
Skipparille henkilökohtaisesti merkittävin elokuvapalkinto on kansainvälisen elokuvakilpailun voittaminen Romaniassa ”Rintamalotta” elokuvalla vuonna 2016. Elokuva kertoo lahtelaisen lotan Elsa Vanhalan tarinan. Hänet tunnetaan myös Eldankajärven jää laulun ”Lotta Lunkreenina”. Romaniassa kilpailuun osallistui 23 maasta yhteensä 95 elokuvaa. Elokuvaa on esitetty ympäri maata, sekä myös Sortavalassa. Elokuva on lahjoitettu Lottamuseolle perinnekäyttöön.
Lahden historiasta kertova Lemmenlatu-elokuvan teko yhdessä Tertta Saarikon kanssa oli Skipparin voiman ponnistus. Lähes 200 vapaaehtoisen avustajan kanssa syntynyt elokuva on ollut historiallisen merkittävä projekti niin prosessin kuin kaupungin kannalta. Skippari ja Saarikko keräsivät elokuvan tekoon tarvittavan rahan paikallisiltä yrityksiltä. Kaupunki tuki myös merkittävällä summalla tätä historiallisesti tärkeää elokuvaa. Elokuvan on nähnyt jo lähes 10 000 katsojaa yli 100 näytöksessä ja sitä esitetään Kino Iiriksessä aina vuosittain mm. kaupungin syntymäpäivä- ja itsenäisyyspäiväviikolla. Näytökset ovat aina ilmaisia.
Skippari on ollut mukana myös kotiseutufilmit-hankkeen työryhmässä, johon kuuluu myös Lahti-filminäytökset. Hanke sai sai kulttuurirahastolta ison avustuksen ja jonka Suomen kotiseutuliitto valitisi vuoden kotiseututeoksi vuonna 2014.
Skippari toteaa, että parhaimmillaan dokumenttielokuvilla voi vaikuttaa katsojien tunteisiin, herättäen suurta liikutusta. Tällöin elokuvantekijä tietää onnistuneensa. Esimerkiksi Lemmenlatu on ollut tärkeä elementti lahtelaisen kotiseututunteen nostattamisessa. Samaa dokumenttien kautta luotavaa jatkuvuuden ajatusta hän haluaa toteuttaa omassa elämässään. Tällä hetkellä Skippari on tekemässä dokumenttia omasta perheestään. Dokumentti kertoo lapsille ja lastenlapsille eteenpäin tarinaa, kun meitä ei enää ole.
Lahden videokuvaajissa (puheenjohtaja 2004-2008, varapuheenjohtaja 2008-2018) ja Päijät-Hämeen elokuvakeskuksessa (varapuheenjohtaja vuodesta 2008 alkaen) Skippari on ollut aktiivisesti kehittämässä molempien yhdistysten toimintaa ja sitä kautta vankistanut paikallista dokumenttituotantoa ja video-osaamista.
Valtakunnallisessa Filmi- ja Videokuvaajien liitossa Skippari on toiminut varapuheenjohtaja. Hänen vastuullaan on ollut myös toimittaa ja taittaa liiton jäsenlehti. Lisäksi Skippari on mukana Albumit auki -valokuvadigitointihankkeen Lahden edustajana ja hänen toimestaan lahtelaisilta yksityishenkilöiltä on saatu talteen ja esille satoja kuvia Lahdesta.
Aktiivisen ja aikaansaavan tekijän uurastus huomioitiin vuonna 2017, kun Lahden kaupunki myönsi Skipparille Kulttuurialan tunnustuspalkinnon.
Keijo Skippari on tehnyt arvokasta työtä lahtelaisten ihmisten ja ilmiöiden tallentamisessa, välittäen yhteistä kulttuurihistoriaa jälkipolville.
Tunnustus jaettiin Lahti-päivässä 21.11.2018 elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Tunnustus on jo jaettu vuodesta 1981 lähtien.
