Hollolan Lahti 3/2018

Julkaisu joulukuu 2018, sivumäärä 20.
Kannen kuva: Linja-autoasema (Tauno Lautamatti / Kuvakiila)

Lehden 3/2018 sisältö:
Lahti-päivä ja filminäytökset – Sauli Hirvonen
Vuoden lahtelainen: Keijo Skippari – Lahti-Seura
Rautatiekulttuurin vaalimista – Sauli Hirvonen
Kaksi muistikuvaa Hollolan lentokentältä – Kai R. Lehtonen
Paasikiven aukio avataan – Kai R. Lehtonen
Keijo K. Reuna im memoriam – Matti Reuna
Kotiseudun tallentamista – Sauli Hirvonen
Lahtelaista sanataidetta – Sauli Hirvonen ja Anneli Seppälä

Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen

Puheenjohtajan ominaisuudessa voinen todeta, että vuosi 2018 sujui Lahti-Seuran osalta toiminnan kannalta vakiintunein muodoin ja ilman dramatiikkaa. Toki mukaan mahtui uuttakin. Tällainen oli seuran vuosijuhlan tilalla järjestetty Lahti-päivä. Tapahtuman monipuolinen sisältö ja tilaisuuden onnistunut läpivienti vahvistivat aiempaa oletusta, että tapahtumaa jatketaan myös vuonna 2019.

Perinteistä vuosijuhlan antia tilaisuudessa jatkoi  Vuoden lahtelainen -tunnustuksen jako, joka tällä kertaa osoitettiin Keijo Skipparille. Pitkän linjan videokuvaaja ja dokumentin tekijä Skippari sai tunnustuksen myötä mukavasti palstatilaa ja radioaikaa, mikä oli myös seurankin etu. Lisäksi Skipparin ja Tertta Saarikon tekemä Lemmenlatu-dokumentti oli Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-ehdokkaana, kuin myös ohjaaja-käsikirjoittaja Timo Taulo, jonka Lahden kaupunki huomioi jo aikaisemmin kulttuurialan tunnustuspalkinnolla. Mainittakoon, että Taulo on toiminut myös Lahti-Seuran hallituksessa, ja hänen tulevista teatteriprojekteista kerrotaan enemmän seuraavassa lehdessä.

Seurakin pääsi maistamaan julkisuutta ”omana itsenään”, kun hallituksen jäsenet esiteltiin Lahti-muistojen muodossa Etelä-Suomen Sanomissa 30.11. Mukavaa että seuran tekemä työ huomioidaan myös tällä tavoin.

Pitkäjänteisyyttä

Olen tarkoituksella maininnut kirjoituksen alussa useassa yhteydessä julkisuuden. Julkisuushan ei ole itseisarvo vaan väline. Lahti-Seuran kohdalla yhdistys ja sen toimintatavat ovat koko asian ydin: Se, mitä seura tekee lahtelaisuuden ja lahtelaisten hyväksi, vai tekeekö mitään? Oli seuran toimintakenttä tai -säde mikä tai missä tahansa, seura hahmotetaan erilaisten, näennäisesti toisistaan irrallisten toimintojen kautta. Seuran hallituksen jäsenten tehtävä on antaa kasvot ja niin, että toiminnan kokonaiskuva avautuu myös seuraa vähän tunteville tai niille, joille seura on täysin tuntematon.

Toimintaa tietysti pitää ajatella pitkäjänteisesti. Menneisyys on tätä hetkeä, tulevaisuus riippuu siitä, miten osaamme käsitellä mikä ja mitä meillä on käsillä ja käsissä. Samaa pitkäjänteisyyden ajatuskaaviota voi myös soveltaa vaaleissa, vaikkapa jo tulevissa eduskuntavaaleissa.

Hämeen vaalipiirissä on yhteensä 14 kansanedustajapaikka, joista tällä hetkellä Päijät-Hämeellä on 8 ja Kanta-Hämeellä 6. Edellisten vaalien tuloksesta eri medioissa on kirjoitettu paljon, ja korostettu Päijät-Hämeen voittoa saaduissa paikoissa. Se pitää paikkansa, mutta jo asukaslukuvertailussakin Päijät-Häme (201 000 as.) lyö Kanta-Hämeen (172 000 as.). Tulosta pitäisikin verrata asukasmäärän tai äänestysikäisiin tai jopa bkt:n. Päijät-Hämeessä on siis yksi kansanedustaja 25 125 asukasta ja Kanta-Hämeessä 28 667 asukasta kohden.

Toisinaan Päijät-Hämeessä on ajoittain koettu, että äänet ”karkaavat” Kanta-Hämeeseen. Tervehenkinen kilpailu vie asioita eteenpäin, vaikka Suomea rakennetaan yhdessä, ja että politiikka on eri intressien yhteensovittamista, joka vaatii yhteistyötä. Silti voidaan olettaa, että maakunnassa asuvat ja vaikuttavat ajavat kyseisen maakunnan etuja.

Onkin ounasteltu, että Hämeen vaalipiiri jakaantuu tulevaisuudessa. Suunta, joka on ollut jo nähtävissä: Epämääräisestä itähämäläisestä maa-alueesta idän ja lännen välissä on muodostunut Lahden johdolla vuosikymmenien aikana oma selkeä maakunnallinen kokonaisuus, mitä kutsuttaneen nimellä Päijät-Häme.

Lehdestä

Lehdessä jatkuu Kai R. Lehtosen muistelusarja jälleen mielenkiintoisilla tarinoilla. Monessa mukana olleen Lehtosen jutut ovat värikkäitä kertomuksia, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi. Lehtosta haastateltiin myös Etelä-Suomen Sanomien juttuun, jossa ihmisit kertoivat asumiskokemuksistaan torin liepeillä. Tori-aihetta sivuamme myös seuraavassa Hollolan Lahdessakin.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka täytti vuonna 2018 pyöreät 30 vuotta. Kirjoitin omista kokemuksista yhdistystoiminnasta sekä näkymykseni Lahden rautatieperinnöstä sekä jaan muutaman ajatuksen, miten tätä perintöä voisi vankistaa.

Lehdessä julkaistaan myös kaksi runoa, ja tässä yhteydessä haluan korostaa, että lehti on avoinna kaikenlaisille kotiseutuaiheisille kirjoituksille, näin lehden sisältöä saataisiin mahdollisimman monipuoliseksi.

Toimintaa

Sääntömääräinen syyskokous pidettiin 12.12. tutussa paikassa eli Tammisalissa. Kokous ei jäsenistön osalta tuonut muutoksia ensi vuoteen, erovuoroiset jatkavat kuin myös toiminnan- ja varatoiminnantarkastajat. Itse jatkan puheenjohtajana, joten kiitos jälleen luottamuksesta. Kokoukseen saapui yhteensä neljä henkilöä, mutta saimme aikaiseksi hyvää keskustelua seuran toiminnasta ja tulevaisuudesta. Ja ainakin tarjoilut riittivät. Kiitos kaikille osallistujille!

Muutama sananen ensi vuodesta ja muutamista projekteista. Eräs tällainen on jo aiemmassa lehdessä mainittu Vuoden nuori lahtelainen -tunnustus, joka viettää juhlavuotta. Lisäksi seura on parhaillaan työstämässä uutta hanketta nimeltään Lasten Lahti. Se on vasta alkutekijöissä, joten projektista myöhemmin enemmän.

Kino Iiriksen aulassa on järjestetty syksyn mittaan erilaisia valokuvanäyttelyitä. Näyttelyt jatkuvat ensi vuonna.

Lahden Videokuvaajien Kari Vähävuori sai digitoitavaksi laatikollisen toimittaja-valokuvaaja Tauno Lautamatin valokuvia. Hän on kuvannut yrityksensä Kuvakiilan kautta paljon Lahtea, mm. Lahden matkailutoimistolle. Lautamatin kuvista on tulossa näyttely vuoden 2019 puolella.

Lisäksi Lahden Videokuvaajat ja Päijät-Hämeen elokuvakeskus sai filmikuvaaja Pentti Ruohoniemen koko (!) tuotannon. Parhaillaan tätä materiaalia digitoidaan, mistä saadaan aineistoa mm. tuleviin Lahti-filmiesityksiin.

Jälleen iso kiitos kuluneesta vuodesta, omasta ja hallituksen puolesta, kaikille seuran jäsenille ja yhteistyökumppaneille! Vuosi oli tapahtumarikas ja antoista kotiseututyön kannalta. Hyvää alkavaa vuotta 2019!

Kategoriat: Hollolan Lahti, Julkaisut | Jätä kommentti

Vuoden lahtelainen 2018: Keijo Skippari

Keijo Skippari on kotoisin Virolahdelta Skipparinkylästä. Hän aloitti tekemään töitä jo pikku poikana, mm. 14-vuotiaana Skippari aloitti suksisauvatehtaassa sekä hän oli pystyttämässä hirsihuviloita meren rannalle. Ripiltä päästyään vuonna 1965 Skippari lähti merille, jossa oli useassa laivassa 3 vuotta. Sen jälkeen Skippari suoritti Lauttasaaressa kokkikoulun ja kesäkuussa 1970 hän meni armeijaan Kirkonmaan linnakkeelle. Lahden Hennalassa hän kävi saman vuoden syksyllä talousaliupseerikurssin ja sen jälkeen Lappeenrannassa päällystöopiston.

Lahteen Skippari tuli Huoltokoulutuskeskuksen talousaliupseerikurssille vuonna 1974 alkuvuodesta kouluttajaksi, jossa kokkikoulutuksesta oli suuri hyöty. Myöhemmin Skippari siirtyi Hämeen Rykmentin koulutustoimistoon, jossa hän perehtyi  opetusmenetelmien kehittämiseen. Siihen liittyi muotiin tulleiden opetusvideoiden valmistaminen erityisesti lääkintähuollon opetukseen.

Skippari kävi Helsingissä useilla kursseilla, joista syttyi kipinä kuvaamiseen ja leikkaamiseen valmiiksi ohjelmiksi. Tuolloin syntyi dokumenttielokuvat Evakon tarina (1996) ja Isänmaa Suomi – Ilomantsin Taistelijan talolle (1998).

Skippari kuvasi Hämeen Rykmentin koulutuksia, tapahtumia ja muita tilaisuuksia aina eläkkeelle lähtöön asti. Skipparin ansiosta kaikki tämä materiaali on Päijät-Hämeen Elokuvakeskuksen hallussa. Arkistoon kuuluu noin 400 tuntia videomateriaalia, sekä 120 000 valokuvaa, jotka ovat kaikki digitaalisessa muodossa.

Keijo Skippari, Lahden Videokuvaajat ry, World Movie Contest UNICA kulyamitalli

Paikallisuuden tallentaja ja esittäjä

Hennalan varuskunnan lopettaminen vuoden 2014 lopussa aktivoi Skipparin tekemään dokumenttielokuvan ”Hennala muistoissani”, jossa Hennalassa palvelleet sotilaat ja siviilit muistelevat siellä viettämäänsä aikaa. Dokumentissa esitetään kuvamateriaalia, jonka Skippari on pääosin itse kuvannut. Dokumenttielokuva yhdessä valtavan valokuva-arkiston kanssa on ainoa jälkeen jäävä muisto Hennalan varuskunnasta siellä olevien rakennusten ohella.

Skipparin sydäntä lähellä on aina ollut kaupunkikuvan tallentaminen jälkipolville, ja sitä hän on tehnyt jo usean vuosikymmenen ajan.
Vuonna 2009 valmistui dokumenttielokuva nimeltään “Tipalan taru” 100-vuotiaasta koulusta.
Skippari oli kuvaamassa Malskin piipun purkamista jokaisena päivänä, ja siitä valmistui vuonna 2011”Piipun henki” -niminen dokumentti, jossa piippu miettii tulevaa kohtaloaan, kun poravasarat alkavat takoa sen tiiliä.

Skipparille henkilökohtaisesti merkittävin elokuvapalkinto on kansainvälisen elokuvakilpailun voittaminen Romaniassa ”Rintamalotta” elokuvalla vuonna 2016. Elokuva kertoo lahtelaisen lotan Elsa Vanhalan tarinan. Hänet tunnetaan myös Eldankajärven jää laulun ”Lotta Lunkreenina”. Romaniassa kilpailuun osallistui 23 maasta yhteensä 95 elokuvaa. Elokuvaa on esitetty ympäri maata, sekä myös Sortavalassa. Elokuva on lahjoitettu Lottamuseolle perinnekäyttöön.

Lahden historiasta kertova Lemmenlatu-elokuvan teko yhdessä Tertta Saarikon kanssa oli Skipparin voiman ponnistus. Lähes 200 vapaaehtoisen avustajan kanssa syntynyt elokuva on ollut historiallisen merkittävä projekti niin prosessin kuin kaupungin kannalta. Skippari ja Saarikko keräsivät elokuvan tekoon tarvittavan rahan paikallisiltä yrityksiltä. Kaupunki tuki myös merkittävällä summalla tätä historiallisesti tärkeää elokuvaa. Elokuvan on nähnyt jo lähes 10 000 katsojaa yli 100 näytöksessä ja sitä esitetään Kino Iiriksessä aina vuosittain mm. kaupungin syntymäpäivä- ja itsenäisyyspäiväviikolla. Näytökset ovat aina ilmaisia.

Skippari on ollut mukana myös kotiseutufilmit-hankkeen työryhmässä, johon kuuluu myös Lahti-filminäytökset. Hanke sai sai kulttuurirahastolta ison avustuksen ja jonka Suomen kotiseutuliitto valitisi vuoden kotiseututeoksi vuonna 2014.

Skippari toteaa, että parhaimmillaan dokumenttielokuvilla voi vaikuttaa katsojien tunteisiin, herättäen suurta liikutusta. Tällöin elokuvantekijä tietää onnistuneensa. Esimerkiksi Lemmenlatu on ollut tärkeä elementti lahtelaisen kotiseututunteen nostattamisessa. Samaa dokumenttien kautta luotavaa jatkuvuuden ajatusta hän haluaa toteuttaa omassa elämässään. Tällä hetkellä Skippari on tekemässä dokumenttia omasta perheestään. Dokumentti kertoo lapsille ja lastenlapsille eteenpäin tarinaa, kun meitä ei enää ole.

Lahden videokuvaajissa (puheenjohtaja 2004-2008, varapuheenjohtaja 2008-2018) ja Päijät-Hämeen elokuvakeskuksessa (varapuheenjohtaja vuodesta 2008 alkaen) Skippari on ollut aktiivisesti kehittämässä molempien yhdistysten toimintaa ja sitä kautta vankistanut paikallista dokumenttituotantoa ja video-osaamista.

Valtakunnallisessa Filmi- ja Videokuvaajien liitossa Skippari on toiminut varapuheenjohtaja. Hänen vastuullaan on ollut myös toimittaa ja taittaa liiton jäsenlehti. Lisäksi Skippari on mukana Albumit auki -valokuvadigitointihankkeen Lahden edustajana ja hänen toimestaan lahtelaisilta yksityishenkilöiltä on saatu talteen ja esille satoja kuvia Lahdesta.

Aktiivisen ja aikaansaavan tekijän uurastus huomioitiin vuonna 2017, kun Lahden kaupunki myönsi Skipparille Kulttuurialan tunnustuspalkinnon.

Keijo Skippari on tehnyt arvokasta työtä lahtelaisten ihmisten ja ilmiöiden tallentamisessa, välittäen yhteistä kulttuurihistoriaa jälkipolville.

Tunnustus jaettiin Lahti-päivässä 21.11.2018 elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Tunnustus on jo jaettu vuodesta 1981 lähtien.

Kategoriat: Tunnustukset, Vuoden lahtelainen | Jätä kommentti

Lahti-filmiviikot ja Lemmenlatu joulukuussa

LAHTI-FILMIT

Filmejä esitetään seuraavan kerran elokuvateatteri Kino Iiriksessä
la 1.12., ke 5.12., la 8.12., ke 12.12.

Lauantain näytökset alkavat klo 12, keskiviikon klo 18. Näytösten ohjelmisto on sama. Vapaa pääsy.

Kaupunki ratin takaa nähtynä -kokoelma, osa 1
Risto Ilola on tallentanut Lahtea auton ratista käsin. Hienoa ajankuvaa 1980- ja 1990-luvuilta. Kesto 15 min.

Unkarilaiset hiihtäjät Lahdessa
Dokumentti on Kari Vähävuoren vuodelta 2017. Dokumentissa unkarilaishiihtäjät kertovat jännittävästä matkastaan Moskovan kautta Suomeen vuonna 1969.
Kesto 13 min.

Kotiseutumuseon siirto
Nastolan kotiseutumuseon makasiinin siirto 4.7.1988, jonka on tallentanut Pauli Koho. Kesto 15 min.

Höyryjuna maalaisasemalla
Keijo Skipparin ja Tertta Saarikon Lemmenlatu-dokumentista nähdään Skipparin kuvaama ja editoima höyryjunakohtaus Vierumäen rautatieasemalla kesällä 2017.
Kesto 8 min.

Katoavaa Lahtea
Harvinainen värillinen kaitafilmi Lahdesta on vuodelta 1958. Se on kuvannut Pentti Ruohoniemi, jonka käsialaa ovat monet tuon ajan filmit. Filmi on esitetty kerran aikaisemminkin, mutta ainutlaatuisuuden vuoksi se esitetään toistamiseen. (u) Kesto 10 min.

LEMMENLATU-NÄYTÖKSET

Lisäksi Lemmenlatu esitetään Kino Iiriksessä torstaina 6.12. klo 11, perjantaina 7.12. klo 11 ja sunnuntaina 9.12. klo 11. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Elokuvateatteri Kino Iiris
Saimaankatu 12, Lahti

Järjestäjät: Lahti-Seura ry, Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, Lahden Videokuvaajat ry

 

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Lahti-päivä lahtelaisille ja Lahti-mielisille

Lahti-päivä on uusi vuosittain järjestettävä tilaisuus kaikille lahtelaisille ja Lahdesta kiinnostuneille.

Ensimmäisen Lahti-päivän aiheena ovat historiateokset. Historian kirjoittajat pohtivat minkälaisia näkökulmia teokset tuovat tähän päivään ja minkälainen merkitys niillä on kotiseututietouden lisääjänä.

Esitelmöitsijöinä ovat Merja Åkerlind (Anttilanmäen historia), Tapani Ripatti (Loviisankatu 8 – Tirra/Torvi-ravintolat) Sekä Sini Ojala ja Ville Eerola (Nastolan historia osa 4). Jokaisen puheenvuoro kestää 30 minuuttia mahdollisine keskusteluineen. Puhetta johtaa Janne Ridanpää.

Seminaariohjelmiston jälkeen jaetaan Vuoden lahtelainen -tunnustus ja Lahden laulajat esittäytyy. Lisäksi kuoro esittää kolme kappaletta ja lopuksi säestävät yhteisesti laulettavan Hämäläisten laulun.

Tilaisuuden järjestävät Lahti-Seura ry ja Nastola-seura ry yhteistyössä Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry:n kanssa.

Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 21.11.2018 klo 18-20 ja paikkana elokuvateatteri Kino Iiris, Saimaankatu 12 Lahti. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on avoin kaikille.

Ohjelma:
Historiateokset – Näkökulmia menneestä tähän päivään

Tammisali klo 17.30 Kahvittelu
Iiris-sali klo 18 Alkusanat

Anttilanmäki – Merja Åkerlind
Loviisankatu 8 – Tapani Ripatti
Nastolan historia osa 4 – Sini Ojala & Ville Eerola
Jokaisen esitelmöitsijän puheenvuoro 30 min, joka sisältää keskustelun.
Seminaarin puheenjohtajana toimii Janne Ridanpää.

Lahden laulajat ry esittäytyy
”Täällä Pohjantähden alla” (Lahden laulajat)
”Kekrinä” (Lahden laulajat)

Vuoden lahtelainen -tunnustuksen jako

”Vihreiden harjujen maa” (Lahden laulajat)
”Hämäläisten laulu” (yhdessä)

Lisätietoja antaa tilaisuuden järjestäjät:

Lahti-Seura ry
Sauli Hirvonen
Puh. 050 3085303
puheenjohtaja@lahtiseura.fi
www.lahtiseura.fi

Nastola-seura ry
Matti Oijala
Puh. 045 6732504
www.nastori.net/nastola-seura

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Hollolan Lahti 2/2018


Julkaisu syyskuu 2018, sivumäärä 24.
Kannen kuva: Länsiharjun koulu vuoden 1923 jälkeen (Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto)

Lehden 2/2018 sisältö:
Vuoden nuori lahtelainen: Jasmin Koljonen – Lahti-Seura
Lahden ja Lyseon 60-luku – Veli-Pekka Leppänen
Edla Kojonen – opistomamma – Leena Sorvali
Lahtelaista patsaskulttuuria – Leena Sorvali
Sotilasmuistomerkit Lahdessa – Erik Starckjohann
Länsiharjun koulu 1872-1932 – Sauli Hirvonen (koostanut)
Kai R Lehtonen – Kun Vesijärvi kukki 1930-luvulla
Lahden kuvia

Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen

Kotiseututyön äärellä

Muutoksen hentoja tuulia puhaltelee Lahti-Seurassa. Seuran järjestämällä Lahden kaupungin vuosijuhlalla on ollut pitkät perinteet, mutta aika on ajanut siitä ohitse. Tilaisuuden sisältö on ollut useita vuosia samanlainen ja lämminhenkisyydestään huolimatta, Lahden kaupunkia juhlistava tapahtuma kaipaisi jotain uutta potkua, ja tästä on ollut ajoittain keskustelua hallituksen kokouksissa. Juhla on ollut nimenomaan kaupungin vuosijuhla, mutta käytännössä se on leimautunut seuran juhlaksi. Osallistujat ovat pitkään olleet poikkeuksetta pelkästään seuran jäseniä.

Tein keväällä useille tahoille ehdotuksen järjestää yhteistyössä Kotiseutuseminaari-työnimellä kulkevan tapahtuman, joka ajoittuisi vuosittain Lahden kaupungin perustamispäivän tienoille marraskuulle. Seminaarissa perustamista voitaisiin huomioida tai ”juhlistaa” jollakin tavalla, mutta sisältö voisi koskea laajemminkin koko maakuntaa. Seminaarin ajatuksena on, että se tarjoaisi ihmisille kiinnostavia aiheita, uusia näkökulmia pohtia suhdetta kotiseutuun sekä tuoda yhteen eri tahoja, joita yhdistää kotiseututyö sen laajassa merkityksessä.
Seminaari ei itsessään ole uusi ajatus. Matti Oijala ehdotti samantyyppistä kuntaliitoksen korvilla, joka myös järjestettiin Lahti-Seuran ja Nastola-seuran toimiesta Kino Iiriksessä. Syksyllä 2017 Hämeen Heimoliitto järjesti kotiseutuseminaarin päijäthämäläisille kotiseutuyhdistyksille.
Vaikka tämän vuoden tapahtuman aihe on vielä työn alla, ainakin perinteinen Vuoden lahtelainen -tunnustuksen jako olisi tulevan tilaisuuden osana, ja ajatuksena säilyttää myös jotain kevyempää ohjelmaa. Ensimmäinen tapahtuma järjestetään keskiviikkona 21.11. elokuvateatteri Kino Iiriksessä.

Yleisellä tasolla totean, että kaikkea vanhaa ei kannata säästää tai ylläpitää. On annettava mahdollisuus uusille ajatuksille ja paremmille toimintatavoille. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää kuitenkin tiedostaa aiemman toiminnan perustat ja taustat, joiden päälle voimme rakentaa jotain uutta. Muutoin katkaisemme yhteyden omiin juuriimme. Luomme historiattomuutta, jonka pohjalta emme pysty rakentamaan mitään pysyvää, mitään, mistä saisimme kiinni. Olisi vain sarja uusia ideoita vailla perustaa, kiinnityskohtia vain ajatuksia irrallaan kaikesta ympäröivästä. Se olisi vain näennäistä uudistautumista, jota ei voisi kutsua edistykseksi. Tällainen uudelleenrakennustyö ei ole aina helppoa.
Toivottavasti seminaari aloittaa uuden luvun korostaen yhteistyön merkitystä kotiseututyön ja kotiseudun tunnetuksi tekemiseen, perusasoiden kautta.

Lahti-Seuran jäsenistölle järjestettävä sääntömääräinen syyskokous on pidettävä vuoden loppuun mennessä. Viime vuoden tapaan, olemme palanneet jälleen järjestelyyn, jossa syyskokous järjestetään omana tapahtumana. Muutamana vuotena kokous oli vuosijuhlan yhteydessä. Ajatuksena olisi, että kokous oheisohjelmistoineen olisi intiimi tilaisuus, jossa jäsenet voisivat vaihtaa ajatuksiaan kahvikupin äärellä. Tänä vuonna kokous on keskiviikkona 12.12.2018. klo 17. Kokouspäivälle osuu Lahti-filminäytös. Klo 18 alkavaa näytöstä voi jäädä katsomaan kokouksen jälkeen.

Kotiseutupäivät
Valtakunnallisia kotiseutupäiviä vietettiin 70. kerran elokuun alussa Lappeenrannassa. Tapahtuman järjestivät Lauritsala-Seura ry ja Suomen Kotiseutuliitto yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin, Imatran kaupungin ja Etelä-Karjalan liiton kanssa.
Päiville osallistui kaikkiaan 250 kotiseutuyhdistyksen edustajaa, kulttuuriperintöasiantuntijaa ja kotiseutuasioiden harrastajaa eri puolilta Suomea. Kaikkiaan päivien ohjelmassa oli 30 yksittäistä kulttuuriperintö- ja kotiseututapahtumaa, kuten seminaareja ja keskustelutilaisuuksia sekä retkiä.

Vuoden kaupunginosaksi valittiin Kauklahti ja Vuoden kotiseutuyhdistykseksi 2018 valittiin Rovaniemen Totto.
Kotiseututyön korkein tunnustus jaettiin kymmenelle kotiseututyössä ansioituneelle. Lisäksi Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon uusia jäseniä Päijät-Hämeen edustajana asikkalalainen lehtori Ilkka Murto.
Lahti-Seurasta ei päiville osallistunut virallista edustajaa.

Vuoden nuori lahtelainen

Vuoden nuori lahtelainen on 18-vuotias Jasmin Koljonen. Villähteellä asuva Koljonen valmistui keväällä ylioppilaaksi, mutta ennen valmistumistaan hän ehti perustaa oman kotipalveluita tarjoavavan yrityksen.

Tunnustus jaettiin lauantaina 11.8. aiempien vuosien tapaan Lahti Block Party -katutapahtumassa, ja tunnustusta oli jakamassa Timo Peippo ja allekirjoittanut. Samassa yhteydessä tunnustuksen saanut Jasmin ja seuraa edustanut Timo saivat nuorkauppakamarilta kutsun kahvittelutilaisuuteen Lahden kaupungintalolle. Kiitos vielä Lahti Block Partyn väelle sekä Lahden Nuorkauppakamarin edustajille yhteistyöstä.

Vuosi 2019 on kymmenes tunnustuksenjakovuosi. Olemme Peipon kanssa jo laatineet suunnitelmia ensi vuoden tapahtumalle. Niistä lisää viimeistään ensi keväänä.

Loppuun vielä…

Mainittakoon vielä muutaman ilmoitusluontoinen asia.

Lahti-Seura toivotti elokuussa aloittaneen uuden Lahden kaupunginjohtajan Pekka Timosen tervetulleeksi pienellä tervetuliaispaketilla, joka sisälsi mm. Hollolan Lahti -lehtiä.

Seura-lehdessä (nro 23, 7.6.2018) oli kahden aukeaman juttu Lahdesta. Artikkelissa annoin Lahti-Seuran puheenjohtajan ominaisuudessa omat menovinkkini. Juttu oli kokonaisuudessaan positiivinen katsaus Lahden moniin mahdollisuuksista matkailun näkökulmasta.
Ilo on myös todeta, että tässä numerossa on peräti viisi eri kirjoittajaa. Sattumalta lehden kolme juttua sivuavat koulumaailmaa ja/tai sivistysalaa. Lisäksi lehden antia rikastuttaa vakivieraskirjoittajan Kai R Lehtosen muistelu.

Leena Sorvali kertoo lahtelaisesta ”opistomammasta” ja hänen merkityksestään viime vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenten Kansanopistossa.
Veli-Pekka Leppänen muistelee 1960-luvun Lahtea monin värikkäin sanankääntein, pohdiskellen myös laajasti kotipaikan, ja muistojen merkityksestä identiteetteihin.
Itse muistelen aikaani Länsiharjun koulussa. Se on osana laajempaa Länsiharjun koulun historiaosuutta.

Vuoden viimeinen lehti ilmestyy joulukuussa. Juttuja on jo mukavasti työn alla, mutta lisää saa tarjota. Onhan lehti lahtiseuralaisten ja lahtelaisten yhteinen.

Mukavaa syksyn aikaa!

Kategoriat: Hollolan Lahti, Julkaisut | Jätä kommentti