Lahti-filmejä toukokuussa

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Hollolan Lahti 1/2019


Julkaisu maaliskuu 2019, sivumäärä 24.
Kannen kuva: Pojat menossa pelaamaan jääpalloa (Tauno Lautamatti / Kuvakiila)

Lehden 1/2019 sisältö:

Puheenjohtajan palsta – Sauli Hirvonen
Seuran asioita – Lahti-Seura
Muistelut – Arimo Rautiainen
Sirkka Lankinen – lahtelainen tahtonainen – Leena Sorvali
Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen työmme – Leena Sorvali
Lahden historia on teatteritekijän aarreaitta – Timo Taulo (Haastattelu Sauli Hirvonen)
Syntynyt ja kasvanut Lahden torin laidalla – Kai R. Lehtonen
Lennokkikilpailu – Kai R. Lehtonen
Kesätoimittajana Lahti-lehdessä – Kai R. Lehtonen
Lahden kuvia – Lahden tekninen ja ympäristötoimiala

Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen

Vuosi 2019 on Lahti-Seuran 73. toimintavuosi. Mitä sitten vuosi tuo tullessaan Lahti-Seuran osalta? Ainakin se, että hallitus tullee esittämään kevätkokouksessa sääntöihin muutamia muutoksia. Nyt ehdotetut muutokset palvelemaan paremmin seuran toimintaa nyt ja tulevaisuudessa. Kovinkaan radikaaleista muutoksista ei ole kyse, mutta antavat jatkossa huomattavasti joustovaraa byrokratian suhteen. Itselläni ei ole tietoa, miltä vuodelta nykyiset säännöt ovat.

Muutokset on hyväksyttävä kahdessa yleiskokouksessa. Tavoitteena on, että muutokset tulevat voimaan vuonna 2020.

Ennen sitä ehtii kuitenkin paljon tapahtua. Vaalilupausten vanavedessä Lahti-Seurakin kertoo satsaavansa lapsiin ja nuoriin. Tosin pelkäksi lupaukseksi ei tämä jää, sillä kuten viime pääkirjoituksessa mainitsin, seura on aloittamassa uutta projektia yhteistyössä koululaisten kanssa. Ullat Lilius ja Koskinen-Laine esittelivät alustavat suunnitelmansa hallitukselle. Myöhemmin saanemme tuloksia nähtäville. Niistä enemmän syksyllä.

Lisäksi aiemmilta vuosilta tuttu tunnustus eli Vuoden nuori lahtelainen jaetaan tänäkin vuonna. Valinta on jo kymmenes kerta. Ensimmäinen jakotilaisuus oli Lahden stadionilla FC Lahden ottelussa tuhatpäisen yleisön edessä. Tuolloin kävimme Timo Peipon kanssa ojentamassa ensimmäisen tunnustuksen ja stipendin lauluyhtye Enchantille.

Aika ajoin vanhoja Hollolan Lahti -lehtiä selatessa huomaa ihmettelevänsä ajan kulumista. Monesti havahtuu siihen, että jostakin tapahtumasta on jo viisi vuotta, ei suonkaa vain vuotta. Lehti onkin erinomainen tapa jäsentää yhdistyksen tapahtumia ja toimintaa: Mitkä asiat ovat muuttunut, ja mitkä ja minkälaiset toiminnan muodot ovat säilyneet. Hollolan Lahti -lehti on tärkeä väline tallentaa ja jakaa lahtelaista perinnetietoa ja samalla lehti kertoo yhdistyksen toiminnasta.

Myös tasavuodet ja merkkipäivät ovat hyviä hetkiä miettiä menneisyyttä ja tulevaisuutta. Mainittakoon Salpausselän kirjailijat ry, joka täytti 40 vuotta. Helmikuisessa yleiskokouksessa yhdistys valitsi kunniajäsenikseen Onerva Vartiaisen ja Jouko Tallimäen. Onneksi olkoon!

Lahden seudun sukututkijat täytti niin ikään 40 vuotta ja juhlallisuuksiin osallistui seuramme varapuheenjohtaja Janne Ridanpää, ja onnittelut omastanikin puolestani. Lahden seudun sukututkimusseuran toiminta on ollut aktiivista ja erittäin monipuolista. Ihmiset ovat kiinnostuneet sukujuuristaan, mutta yhdistyksen toiminta on laajemminkin ottanut toimintaansa kotiseututyön eri alueita. Tällainen aktiivisuus palvelee koko kotiseutukenttää ja toivottavasti heijastunee muidenkin kotiseutuyhdistysten toimintaan.

Lehdestä

Voinen ilokseni (?) todeta, etten ole tämänkertaiseen lehteen juurikaan itse kirjoittanut vaan lehden sisältö on koostettu muilta kirjoittajilta.

Hallituksen jäsenemme Leena Sorvalin artikkeli kertoo lahtelaisesta voimanaisesta Sirkka Lankisesta. Kirjoitus on sekä kiinnostava henkilökuva, että myös katsaus lahtelaiseen päätöksentekokulttuuriin. Mainittakoon, että Lahti-Seura valitsi Lankisen vuoden lahtelaiseksi vuonna 1995.

Kai R. Lehtonen rikastuttaa jälleen lehteämme muisteluillaan. Peräti kolme artikkelia kertovat Lehtosen Lahden ajoista ja ne tuovat monin vivahtein henkilökohtaisia kokemuksia tähän päivään. Lehtosen juttuja julkaistaan tulevissa lehdissäkin.

Tässä lehdessä on myös muutama muistelu Arimo Rautiaiselta.

Lahden historiaa eläväksi tekevä Timo Taulo avaa käsikirjoittamiaan ja ohjaamiaan kesäteatterinäytöksiä. Kuten jo tiedämme, ensi kesänä on tulossa jälleen uusi Lahti-trilogia.

Viime kesän trilogia oli myös ehdokkaana Aukusti-palkinnon saajaksi. Vuoden 2018 voittajaksi selviytyi kuitenkin Keijo Skipparin ja Tertta Saarikon Lemmenlatu-elokuva, josta enemmän seuraavalla sivulla.

Lehteen liittyen sain seuran Facebookin kautta kuvan, jossa oli vanhan Hollolan Lahti -lehden kansi. Se ei sinänsä ole erikoista, mutta kun se oli

ja kantajan luvalla julkaisen lehdessä.

Oen julkaissut Kotiseututatuointeihin liittyvän kirjan. 28 Lahti-tatuointia 20 henkilöltä. Se on osana kolmen Lahti-kirjan sarjaa, joista kaksi muuta kuvakirjaa julkaisen kuluvana/tulevana vuotena.

Muutamia tapahtumia

Palatakseni vielä tapahtumiin. Pääkirjoitus ei noudattelisi vakiintunutta kaavaa, jos en mainitsisi tulevia Lahti-Seuran filmiesityksiä ja valokuvanäyttelyitä.

Lahti-filmiviikot ovat toukokuussa neljän esityskerran verran. Näytös sisältää kolme mielenkiintoista dokumenttia. Ensimmäinen näytös on osana Nastola-viikon ohjelmistoa, joten mm. markkinointia on tehty yhteistyössä Minun Nastolani -hankkeen kanssa. Lisätietoja takasivulla.

Lahtelaisten oma elokuvafestivaali järjestetään tänä vuonna lauantaina 6.4.2019 ja paikka on tietysti Kino Iiris. Viime vuoden tapaan Tammisali toimii festarin kahvilana ja kahvipannun lisäksi esillä on ainakin Lahti-valokuvia.

Lehden kannessa komeilee tälläkin kertaa Tauno Lautamatin tyylikäs talvinen valokuva. Hänen kuvistaan on tulossa näyttelyitä maalis-huhtikuussa Kino Iiriksen aulaan.

Tervetuloa kevätkokoukseen 27.3.2019 Tammisaliin. Kokouksen jälkeen on esitelmä, mutta aihe on vielä tätä kirjoitettaessa auki.

Olkoon seuran vuosi jälleen toiminnaltaan rikas. Ainakin pääsemme jatkojalostamaan vanhoja projekteja ja kohtaamaan uusia haasteita!

Kategoriat: Hollolan Lahti, Julkaisut | Jätä kommentti

Hollolan Lahti 3/2018

Julkaisu joulukuu 2018, sivumäärä 20.
Kannen kuva: Linja-autoasema (Tauno Lautamatti / Kuvakiila)

Lehden 3/2018 sisältö:
Lahti-päivä ja filminäytökset – Sauli Hirvonen
Vuoden lahtelainen: Keijo Skippari – Lahti-Seura
Rautatiekulttuurin vaalimista – Sauli Hirvonen
Kaksi muistikuvaa Hollolan lentokentältä – Kai R. Lehtonen
Paasikiven aukio avataan – Kai R. Lehtonen
Keijo K. Reuna im memoriam – Matti Reuna
Kotiseudun tallentamista – Sauli Hirvonen
Lahtelaista sanataidetta – Sauli Hirvonen ja Anneli Seppälä

Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen

Puheenjohtajan ominaisuudessa voinen todeta, että vuosi 2018 sujui Lahti-Seuran osalta toiminnan kannalta vakiintunein muodoin ja ilman dramatiikkaa. Toki mukaan mahtui uuttakin. Tällainen oli seuran vuosijuhlan tilalla järjestetty Lahti-päivä. Tapahtuman monipuolinen sisältö ja tilaisuuden onnistunut läpivienti vahvistivat aiempaa oletusta, että tapahtumaa jatketaan myös vuonna 2019.

Perinteistä vuosijuhlan antia tilaisuudessa jatkoi  Vuoden lahtelainen -tunnustuksen jako, joka tällä kertaa osoitettiin Keijo Skipparille. Pitkän linjan videokuvaaja ja dokumentin tekijä Skippari sai tunnustuksen myötä mukavasti palstatilaa ja radioaikaa, mikä oli myös seurankin etu. Lisäksi Skipparin ja Tertta Saarikon tekemä Lemmenlatu-dokumentti oli Etelä-Suomen Sanomien Aukusti-ehdokkaana, kuin myös ohjaaja-käsikirjoittaja Timo Taulo, jonka Lahden kaupunki huomioi jo aikaisemmin kulttuurialan tunnustuspalkinnolla. Mainittakoon, että Taulo on toiminut myös Lahti-Seuran hallituksessa, ja hänen tulevista teatteriprojekteista kerrotaan enemmän seuraavassa lehdessä.

Seurakin pääsi maistamaan julkisuutta ”omana itsenään”, kun hallituksen jäsenet esiteltiin Lahti-muistojen muodossa Etelä-Suomen Sanomissa 30.11. Mukavaa että seuran tekemä työ huomioidaan myös tällä tavoin.

Pitkäjänteisyyttä

Olen tarkoituksella maininnut kirjoituksen alussa useassa yhteydessä julkisuuden. Julkisuushan ei ole itseisarvo vaan väline. Lahti-Seuran kohdalla yhdistys ja sen toimintatavat ovat koko asian ydin: Se, mitä seura tekee lahtelaisuuden ja lahtelaisten hyväksi, vai tekeekö mitään? Oli seuran toimintakenttä tai -säde mikä tai missä tahansa, seura hahmotetaan erilaisten, näennäisesti toisistaan irrallisten toimintojen kautta. Seuran hallituksen jäsenten tehtävä on antaa kasvot ja niin, että toiminnan kokonaiskuva avautuu myös seuraa vähän tunteville tai niille, joille seura on täysin tuntematon.

Toimintaa tietysti pitää ajatella pitkäjänteisesti. Menneisyys on tätä hetkeä, tulevaisuus riippuu siitä, miten osaamme käsitellä mikä ja mitä meillä on käsillä ja käsissä. Samaa pitkäjänteisyyden ajatuskaaviota voi myös soveltaa vaaleissa, vaikkapa jo tulevissa eduskuntavaaleissa.

Hämeen vaalipiirissä on yhteensä 14 kansanedustajapaikka, joista tällä hetkellä Päijät-Hämeellä on 8 ja Kanta-Hämeellä 6. Edellisten vaalien tuloksesta eri medioissa on kirjoitettu paljon, ja korostettu Päijät-Hämeen voittoa saaduissa paikoissa. Se pitää paikkansa, mutta jo asukaslukuvertailussakin Päijät-Häme (201 000 as.) lyö Kanta-Hämeen (172 000 as.). Tulosta pitäisikin verrata asukasmäärän tai äänestysikäisiin tai jopa bkt:n. Päijät-Hämeessä on siis yksi kansanedustaja 25 125 asukasta ja Kanta-Hämeessä 28 667 asukasta kohden.

Toisinaan Päijät-Hämeessä on ajoittain koettu, että äänet ”karkaavat” Kanta-Hämeeseen. Tervehenkinen kilpailu vie asioita eteenpäin, vaikka Suomea rakennetaan yhdessä, ja että politiikka on eri intressien yhteensovittamista, joka vaatii yhteistyötä. Silti voidaan olettaa, että maakunnassa asuvat ja vaikuttavat ajavat kyseisen maakunnan etuja.

Onkin ounasteltu, että Hämeen vaalipiiri jakaantuu tulevaisuudessa. Suunta, joka on ollut jo nähtävissä: Epämääräisestä itähämäläisestä maa-alueesta idän ja lännen välissä on muodostunut Lahden johdolla vuosikymmenien aikana oma selkeä maakunnallinen kokonaisuus, mitä kutsuttaneen nimellä Päijät-Häme.

Lehdestä

Lehdessä jatkuu Kai R. Lehtosen muistelusarja jälleen mielenkiintoisilla tarinoilla. Monessa mukana olleen Lehtosen jutut ovat värikkäitä kertomuksia, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi. Lehtosta haastateltiin myös Etelä-Suomen Sanomien juttuun, jossa ihmisit kertoivat asumiskokemuksistaan torin liepeillä. Tori-aihetta sivuamme myös seuraavassa Hollolan Lahdessakin.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka täytti vuonna 2018 pyöreät 30 vuotta. Kirjoitin omista kokemuksista yhdistystoiminnasta sekä näkymykseni Lahden rautatieperinnöstä sekä jaan muutaman ajatuksen, miten tätä perintöä voisi vankistaa.

Lehdessä julkaistaan myös kaksi runoa, ja tässä yhteydessä haluan korostaa, että lehti on avoinna kaikenlaisille kotiseutuaiheisille kirjoituksille, näin lehden sisältöä saataisiin mahdollisimman monipuoliseksi.

Toimintaa

Sääntömääräinen syyskokous pidettiin 12.12. tutussa paikassa eli Tammisalissa. Kokous ei jäsenistön osalta tuonut muutoksia ensi vuoteen, erovuoroiset jatkavat kuin myös toiminnan- ja varatoiminnantarkastajat. Itse jatkan puheenjohtajana, joten kiitos jälleen luottamuksesta. Kokoukseen saapui yhteensä neljä henkilöä, mutta saimme aikaiseksi hyvää keskustelua seuran toiminnasta ja tulevaisuudesta. Ja ainakin tarjoilut riittivät. Kiitos kaikille osallistujille!

Muutama sananen ensi vuodesta ja muutamista projekteista. Eräs tällainen on jo aiemmassa lehdessä mainittu Vuoden nuori lahtelainen -tunnustus, joka viettää juhlavuotta. Lisäksi seura on parhaillaan työstämässä uutta hanketta nimeltään Lasten Lahti. Se on vasta alkutekijöissä, joten projektista myöhemmin enemmän.

Kino Iiriksen aulassa on järjestetty syksyn mittaan erilaisia valokuvanäyttelyitä. Näyttelyt jatkuvat ensi vuonna.

Lahden Videokuvaajien Kari Vähävuori sai digitoitavaksi laatikollisen toimittaja-valokuvaaja Tauno Lautamatin valokuvia. Hän on kuvannut yrityksensä Kuvakiilan kautta paljon Lahtea, mm. Lahden matkailutoimistolle. Lautamatin kuvista on tulossa näyttely vuoden 2019 puolella.

Lisäksi Lahden Videokuvaajat ja Päijät-Hämeen elokuvakeskus sai filmikuvaaja Pentti Ruohoniemen koko (!) tuotannon. Parhaillaan tätä materiaalia digitoidaan, mistä saadaan aineistoa mm. tuleviin Lahti-filmiesityksiin.

Jälleen iso kiitos kuluneesta vuodesta, omasta ja hallituksen puolesta, kaikille seuran jäsenille ja yhteistyökumppaneille! Vuosi oli tapahtumarikas ja antoista kotiseututyön kannalta. Hyvää alkavaa vuotta 2019!

Kategoriat: Hollolan Lahti, Julkaisut | Jätä kommentti

Vuoden lahtelainen 2018: Keijo Skippari

Keijo Skippari on kotoisin Virolahdelta Skipparinkylästä. Hän aloitti tekemään töitä jo pikku poikana, mm. 14-vuotiaana Skippari aloitti suksisauvatehtaassa sekä hän oli pystyttämässä hirsihuviloita meren rannalle. Ripiltä päästyään vuonna 1965 Skippari lähti merille, jossa oli useassa laivassa 3 vuotta. Sen jälkeen Skippari suoritti Lauttasaaressa kokkikoulun ja kesäkuussa 1970 hän meni armeijaan Kirkonmaan linnakkeelle. Lahden Hennalassa hän kävi saman vuoden syksyllä talousaliupseerikurssin ja sen jälkeen Lappeenrannassa päällystöopiston.

Lahteen Skippari tuli Huoltokoulutuskeskuksen talousaliupseerikurssille vuonna 1974 alkuvuodesta kouluttajaksi, jossa kokkikoulutuksesta oli suuri hyöty. Myöhemmin Skippari siirtyi Hämeen Rykmentin koulutustoimistoon, jossa hän perehtyi  opetusmenetelmien kehittämiseen. Siihen liittyi muotiin tulleiden opetusvideoiden valmistaminen erityisesti lääkintähuollon opetukseen.

Skippari kävi Helsingissä useilla kursseilla, joista syttyi kipinä kuvaamiseen ja leikkaamiseen valmiiksi ohjelmiksi. Tuolloin syntyi dokumenttielokuvat Evakon tarina (1996) ja Isänmaa Suomi – Ilomantsin Taistelijan talolle (1998).

Skippari kuvasi Hämeen Rykmentin koulutuksia, tapahtumia ja muita tilaisuuksia aina eläkkeelle lähtöön asti. Skipparin ansiosta kaikki tämä materiaali on Päijät-Hämeen Elokuvakeskuksen hallussa. Arkistoon kuuluu noin 400 tuntia videomateriaalia, sekä 120 000 valokuvaa, jotka ovat kaikki digitaalisessa muodossa.

Keijo Skippari, Lahden Videokuvaajat ry, World Movie Contest UNICA kulyamitalli

Paikallisuuden tallentaja ja esittäjä

Hennalan varuskunnan lopettaminen vuoden 2014 lopussa aktivoi Skipparin tekemään dokumenttielokuvan ”Hennala muistoissani”, jossa Hennalassa palvelleet sotilaat ja siviilit muistelevat siellä viettämäänsä aikaa. Dokumentissa esitetään kuvamateriaalia, jonka Skippari on pääosin itse kuvannut. Dokumenttielokuva yhdessä valtavan valokuva-arkiston kanssa on ainoa jälkeen jäävä muisto Hennalan varuskunnasta siellä olevien rakennusten ohella.

Skipparin sydäntä lähellä on aina ollut kaupunkikuvan tallentaminen jälkipolville, ja sitä hän on tehnyt jo usean vuosikymmenen ajan.
Vuonna 2009 valmistui dokumenttielokuva nimeltään “Tipalan taru” 100-vuotiaasta koulusta.
Skippari oli kuvaamassa Malskin piipun purkamista jokaisena päivänä, ja siitä valmistui vuonna 2011”Piipun henki” -niminen dokumentti, jossa piippu miettii tulevaa kohtaloaan, kun poravasarat alkavat takoa sen tiiliä.

Skipparille henkilökohtaisesti merkittävin elokuvapalkinto on kansainvälisen elokuvakilpailun voittaminen Romaniassa ”Rintamalotta” elokuvalla vuonna 2016. Elokuva kertoo lahtelaisen lotan Elsa Vanhalan tarinan. Hänet tunnetaan myös Eldankajärven jää laulun ”Lotta Lunkreenina”. Romaniassa kilpailuun osallistui 23 maasta yhteensä 95 elokuvaa. Elokuvaa on esitetty ympäri maata, sekä myös Sortavalassa. Elokuva on lahjoitettu Lottamuseolle perinnekäyttöön.

Lahden historiasta kertova Lemmenlatu-elokuvan teko yhdessä Tertta Saarikon kanssa oli Skipparin voiman ponnistus. Lähes 200 vapaaehtoisen avustajan kanssa syntynyt elokuva on ollut historiallisen merkittävä projekti niin prosessin kuin kaupungin kannalta. Skippari ja Saarikko keräsivät elokuvan tekoon tarvittavan rahan paikallisiltä yrityksiltä. Kaupunki tuki myös merkittävällä summalla tätä historiallisesti tärkeää elokuvaa. Elokuvan on nähnyt jo lähes 10 000 katsojaa yli 100 näytöksessä ja sitä esitetään Kino Iiriksessä aina vuosittain mm. kaupungin syntymäpäivä- ja itsenäisyyspäiväviikolla. Näytökset ovat aina ilmaisia.

Skippari on ollut mukana myös kotiseutufilmit-hankkeen työryhmässä, johon kuuluu myös Lahti-filminäytökset. Hanke sai sai kulttuurirahastolta ison avustuksen ja jonka Suomen kotiseutuliitto valitisi vuoden kotiseututeoksi vuonna 2014.

Skippari toteaa, että parhaimmillaan dokumenttielokuvilla voi vaikuttaa katsojien tunteisiin, herättäen suurta liikutusta. Tällöin elokuvantekijä tietää onnistuneensa. Esimerkiksi Lemmenlatu on ollut tärkeä elementti lahtelaisen kotiseututunteen nostattamisessa. Samaa dokumenttien kautta luotavaa jatkuvuuden ajatusta hän haluaa toteuttaa omassa elämässään. Tällä hetkellä Skippari on tekemässä dokumenttia omasta perheestään. Dokumentti kertoo lapsille ja lastenlapsille eteenpäin tarinaa, kun meitä ei enää ole.

Lahden videokuvaajissa (puheenjohtaja 2004-2008, varapuheenjohtaja 2008-2018) ja Päijät-Hämeen elokuvakeskuksessa (varapuheenjohtaja vuodesta 2008 alkaen) Skippari on ollut aktiivisesti kehittämässä molempien yhdistysten toimintaa ja sitä kautta vankistanut paikallista dokumenttituotantoa ja video-osaamista.

Valtakunnallisessa Filmi- ja Videokuvaajien liitossa Skippari on toiminut varapuheenjohtaja. Hänen vastuullaan on ollut myös toimittaa ja taittaa liiton jäsenlehti. Lisäksi Skippari on mukana Albumit auki -valokuvadigitointihankkeen Lahden edustajana ja hänen toimestaan lahtelaisilta yksityishenkilöiltä on saatu talteen ja esille satoja kuvia Lahdesta.

Aktiivisen ja aikaansaavan tekijän uurastus huomioitiin vuonna 2017, kun Lahden kaupunki myönsi Skipparille Kulttuurialan tunnustuspalkinnon.

Keijo Skippari on tehnyt arvokasta työtä lahtelaisten ihmisten ja ilmiöiden tallentamisessa, välittäen yhteistä kulttuurihistoriaa jälkipolville.

Tunnustus jaettiin Lahti-päivässä 21.11.2018 elokuvateatteri Kino Iiriksessä. Tunnustus on jo jaettu vuodesta 1981 lähtien.

Kategoriat: Tunnustukset, Vuoden lahtelainen | Jätä kommentti

Lahti-filmiviikot ja Lemmenlatu joulukuussa

LAHTI-FILMIT

Filmejä esitetään seuraavan kerran elokuvateatteri Kino Iiriksessä
la 1.12., ke 5.12., la 8.12., ke 12.12.

Lauantain näytökset alkavat klo 12, keskiviikon klo 18. Näytösten ohjelmisto on sama. Vapaa pääsy.

Kaupunki ratin takaa nähtynä -kokoelma, osa 1
Risto Ilola on tallentanut Lahtea auton ratista käsin. Hienoa ajankuvaa 1980- ja 1990-luvuilta. Kesto 15 min.

Unkarilaiset hiihtäjät Lahdessa
Dokumentti on Kari Vähävuoren vuodelta 2017. Dokumentissa unkarilaishiihtäjät kertovat jännittävästä matkastaan Moskovan kautta Suomeen vuonna 1969.
Kesto 13 min.

Kotiseutumuseon siirto
Nastolan kotiseutumuseon makasiinin siirto 4.7.1988, jonka on tallentanut Pauli Koho. Kesto 15 min.

Höyryjuna maalaisasemalla
Keijo Skipparin ja Tertta Saarikon Lemmenlatu-dokumentista nähdään Skipparin kuvaama ja editoima höyryjunakohtaus Vierumäen rautatieasemalla kesällä 2017.
Kesto 8 min.

Katoavaa Lahtea
Harvinainen värillinen kaitafilmi Lahdesta on vuodelta 1958. Se on kuvannut Pentti Ruohoniemi, jonka käsialaa ovat monet tuon ajan filmit. Filmi on esitetty kerran aikaisemminkin, mutta ainutlaatuisuuden vuoksi se esitetään toistamiseen. (u) Kesto 10 min.

LEMMENLATU-NÄYTÖKSET

Lisäksi Lemmenlatu esitetään Kino Iiriksessä torstaina 6.12. klo 11, perjantaina 7.12. klo 11 ja sunnuntaina 9.12. klo 11. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Elokuvateatteri Kino Iiris
Saimaankatu 12, Lahti

Järjestäjät: Lahti-Seura ry, Päijät-Hämeen elokuvakeskus ry, Lahden Videokuvaajat ry

 

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti