Julkaistu lokakuussa 2017, sivumäärä 20.
Kannen kuva: Taidemuseo (värikansi, alkuper. Tekninen ja ympäristötoimiala)
Lehden 2/2017 sisältö:
Rouhea Lahti – Sauli Hirvonen
Lahden Luonnonystävät – Heikki Kolunen
Pieni luonnonihme – Kai R. Lehtonen
Kotiseututatuoinnit – Sauli Hirvonen
Vuoden nuori lahtelainen 2017 – Lahti-Seura
Lahti kuvissa – Tekninen ja ympäristötoimiala
Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen
Lahden ja lahtelaisten itsetunto tuntuu olevan jälleen kohdillaan. Jälleen sikäli, että 1990-luvun laman aiheuttaman henkisen suvantovaiheen ja itsensäetsiskelyn jälkeen tulevaisuuden usko on palautumassa. Nyt Lahdessakin uskalletaan korostaa positiivisia asioita, ja uskalletaan olla hyvällä tavalla ylpeitä mitä meillä täällä on ja mitä olemme saaneet aikaiseksi.
Luulen että samanlaista positiivisuutta huokui 1960- ja 1970-luvuilla, vaikkakin voimakas muuttoliike ja kaupungin kasvu aiheutti myös levottomuutta. 1980-luvulla koko kansakunta eli taloudellisessa nousukaudessa ja huumassa. Tultaessa 1990-luvulle huuma vaihtui lamaan, joka kohteli lahtelaisiakin kovalla kädelle. Lahti ajautui osaksi ns. ruostevyöhykettä, jossa teollisuustuotanto kärsi suurista rakennemuutoksista. Lahden oli alettava rakentaa identiteettiään uusin keinoin.
Osittain tähän liittynee myös kaupungin käynnistämä brändikampanja, jonka osina olivat paljon kehuja herättänyt kaupungin esittelyvideo sekä kaupungin visuaalisen ilmeen uudistaminen. Itse tykästyin yksinkertaiseen ilmeeseen, jossa tavoitettiin jotain peruslahtelaista. Tulipyörä ei ole silti mahtunut uudistukseen.
Lahden vaakunassa oleva tulipyörä eli tulta iskevä junan pyörä nauttii lahtelaisten keskuudessa suurta kunnioitusta. Kirjoitin vaakunan syntyvaiheista lehteen 4/2010. Tulipyörän on moni myös ikuistanut tatuoinnin muodossa itseensä. Onhan sen mukaan nimetty rakennuskin eli suuren maailman tyyliin BW Toweriksi (Burning Wheel Tower).
Lahden tulipyörä-symbolissa on nähtävissä yhtymäkohtia dharma-symbolina (Dharman pyörä) tunnettuun kahdeksan puolaiseen pyörään. Erityisesti se yhdistetään buddhalaisuuteen, mutta myös joihinkin hindulaisuuden suuntauksiin. Näihin yhteyksiin viitattiin mm. vuonna 2013 esitetyssä kaupunginteatterin Syntynyt Lahteen -näytelmässä.
Ehkäpä Lahden vaakunan sisältyy siis jonkinlaista ikiaikaista viisautta. Toivottavasti se välittyy myös kaupunkimme asukkaisiin ja erityisesti päätöksentekijöihin.
Milloin ja mihin taidemuseo?
Kaupunki on paininut vuosikymmeniä uuden taidenmuseon sijoittamisen kanssa. Aina ajankohtai-sen aiheen vuoksi tämänkin lehden kannessa näkyy osa tuosta väliaikaiseksi tarkoitetusta Lahden museosta. Kuva on otettu nykyisen Trio Aleksanterin kohdin arviolta 1970-luvulla, jolloin sillä paikalla oli vain tyhjä tontti. Kuvahan ei ole “hohdokas kansikuva” vaan sen tarkoituksena on ilmentää taidemuseorakennuksen väliaikaisuutta. Taidemuseo rakennuksena oli/on vaatimaton, ja lisäksi paikka oli hyvin aneeminen. Ankeat paikoitusalueet eivät tee kunniaa arkkitehtuurisesti vaatimattoman, mutta varsin sopusointuisan rakennuksen siipiosalle. Ainoastaan pääsisäänkäyntiä (kuvassa kulman takana) on pyritty korostamaan erilaisella kiveyksellä, joka alkaa jalkakäytävältä.
Kuvassa rakennus vielä näkyy selkeästi muun rakennusmassan lomassa, mutta nykyään se on kadonnut muiden rakennusten sisään. Nykyisin taidemuseon kävijämäärät ovat vaatimattomat, eivätkä kaikki edes tiedä, missä museo sijaitsee.
Uudesta museosta on esitelty julkisuudessa kaksi vaihtoehtoa. Toisessa suunnitelmassa se on sijoitettuna Sokoksen tiloihin (Lars), toinen Malskin tiloihin (Lad). Ranta-Kartanon suunnitelmat ovat nyt ilmeisesti haudatut. Asiantuntijaraati punnitsee parhaillaan em. kahden vaihtoehdon välillä. Jäädään odottelemaan, nytkähtääkö taide- ja muotoilukeskus eteenpäin vai saneleeko käyttötalouden kestävyys sen, että museo jää nykyiselle paikalleen? Toistaiseksi.
Seuran kokouksia ja tilaisuuksia
Lahti-Seura järjestää kaupungin vuosijuhlan tänä vuonna Lahden Historialilsessa museossa.
Syyskokous pidetään 14.12. Kino Iiriksen Tammisalissa. Kokouksen yhteyteen järjestämme esitelmän mielenkiintoisesta aiheesta.
Molemmista tilaisuuksista enemmän takasivulla.
Lehdestä
Alunperin lehden piti ilmestyä jo syyskuussa, mutta aikataulu taas hieman venyi. Tietysti olen tästä vastuussa lehden taittajana ja päätoimittajana. Suurin syy oli se, että muutaman oman artikkelini kirjoittaminen venyi suunnitellusta.
Tähän numeroon piti tulla toinen osa koostamani juttu Ylisestä Viipurintiestä, mutta en sitä ehtinyt vielä(kään) viimeistellä. Kuten viime lehdessä kirjoitin, tiehen liittyy muutakin kerrottavaa syksyn aikana. Siten artikkeli lienee ajankohtaisempi vuoden viimeisessä numerossa joulukuussa. Ja joulukuusta pidetään kiinni.
Hyviä lukuhetkiä, ja lehteen saa tarjota kaikenlaisia juttuja, jotta sen sisältö pysyy mahdollisimman monipuolisena.
