10 vuotta
Hollolan Lahti 1/1956 pääkirjoitus
(päätoimittajana A. V. Mattila)
Näinä päivinä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Lahteen perustettiin kotiseutuyhdistys, Lahti-Seura. Kotiseututyötä oli täällä tosin harrastettu muun muassa nuorisoseurojen piirissä, mutta tälle alalle erikoistunut kotiseututyön harrastajien piiri on toiminut Lahdessa varsinaisesti vuoden 1946 helmikuusta lähtien.
On joskus oltu eri mieltä siitä, onko kotiseututyöllä kaupunkipaikoissa mitään tarkoitusta ja menestymisen mahdollisuutta. Tästä asiasta ei kuitenkaan voi olla kahta mieltä. Aivan yhtä hyvin, kun maaseutulainen kasvaa kiinni kotikontuunsa ja siihen rakastuessaan tuntee tarvetta vaalia kotiseutunsa parasta on yhteisvoimin ja yhteistoimin huollettava. Voidaanpa väittää, että kotiseututyö on kaupunkipaikoissa tärkeämpää kuin maaseudulla. Näin siksi, että kaupunkilaisten kiireinen elämän rytmi, vieraampi yhteenkuuluvaisuus, monet ajanvietteet ja muu elämän riento ovat omiansa vieroittamaan siitä, minkä tulisi isänmaan ohella olla kullekin oman kodoin rinnalla sydäntä lähinnä. Se on oman kotikaupunki. Tämän vuoksi kaupunkipaikoissa, jos missä, tarvitaan sellaista yhteenliittymää, jossa eri yhteiskuntaluokista olevat eri harrastusaloja omaavat, eri ikäkaudet sekä muuten keskenään ehkä hyvinkin vieraat henkilöt saattavat löytää toinen toisensa saman suuren perheen jäsenenä.
Nyt ensimmäiselle kymmenvuotispaalulle saapuva Lahti-Seura on lyhyenä toiminta-aikanaan koettanut olla lahtelaisille sellainen yhdysside, jossa monet kaupunkilaiset ovat saaneet tunnun saman lahtelaisperheen jäsenyydestä. Se on koettanut parhaansa mukaan toimia kaupunkinsa menneisyyden tunnetuksi tekijänä ja tutkijana. Se on tehnyt aloitteita nyky-Lahden siistimiseksi ja kaunistamiseksi ja se on myöskin koettanut tehdä kaupunkiaan ulospäin tunnetuksi. Harrastelijavoimin ja riittävien rahavarojen puuttuessa on työ seuran johdon mielestä ehkä joskus ollut puutteellista, mutta joka tapauksessa tämä työ ansaitsee kaikkien lahtelaisten tuen ja tunnustuksen.
Toivotamme seuralle hyvää menestystä ja seuran jäsenille työn iloa alkavalle kymmenvuotistaipaleelle.
40 vuotta
Hollolan Lahti 1/1986
Kirjoittaja oli Lahti-Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja sekä Hollolan Lahti -lehden päätoimittaja Kotiseutuneuvos Unto Tupala
Kun Lahti-Seura 12.3.1946 perustettiin, ei toimenpide ollut valtakunnallisesti mitenkään erikoinen, – tuskin ylitti sanomalehtien uutiskynnystä Lahden ulkopuolella. Tämä johtui osittain siitä, että näinä viime sotiemme jälkeisinä vuosina kiinnostus kotiseututyöhön laajeni ja vahvistui ennennäkemättömän voimakkaasti ja tieto uuden kotiseutuyhdistyksen perustamisesta ei ollut mikään uutinen. Syynä tähän lienee ainakin omalta osaltaan ollut sotien synnyttämä koko kansan kokema voimakas yhteen kuuluvuuden tunne ja sen aiheuttama pyrkimys suomalaisten erityispiirteiden korostamiseen ja sen pohjaksi tarvittavan tiedon hankkimiseen.
Kun kansalaisia lähinnä olevan alueen, kotiseudun, historian, elämäntapojen ja -olosuhteiden tutkimukseen tunnettiin suurta kiinnostusta ja samalla todettiin että sellaisen alulle saaminen saattoi parhaiten tapahtua yhteistyönä, perustettiin kotiseutuyhdistyksiä. On sanottu, että tuo aika oli kotiseututunteen aikaa. Mihin tuo kotiseututunne perustuu? Missä tahansa joudummekin elämään, on meillä aina ympäristö, joka muodostaa toimikenttämme. Se on tärkeä työllemme, mutta sen ei tarvitse olla sama kuin kotiseutu. Ihmiselle on kotiseutu vain siellä, missä hän on sisäisesti juurtunut ympäristönsä maaperään ja luontoon ja myös sen henkiseen kulttuuriin, joka on lähtöisin tuosta ympäristössä. Kotiseutuun kuuluvat myös kotipaikkakuntamme tutut asukkaat, jotka tunnemme omakohtaisen kokemustemme perusteella omaavamme tällaisen kotiseudun, ymmärrämme myös, mitä on kotiseututunne.
Tällaisen tunteen elähdyttäminä olivat varmaan ne 35 lahtelaista, jotka perustivat Lahti-Seuran ja myös ne sadat, jotka ovat näiden vuosien aikana kuuluneet jäsenistöömme. Seurallamme on neljän vuosikymmenen aikana ollut nousu- ja laskukausia sekä toiminnassaan että jäsenmäärällä mitattavassa kannatuksessaan. Siitä voimme kuitenkin olla varmoja, että seuran johto on aina pyrkinyt parhaansa mukaan toteuttamaan säännöissämme mainittuja tavoitteita. Seuran toimintaan ovat vaikuttaneet vuosikymmenen kuluessa tapahtuneet muutokset kansalaisten elintavoissa, tavoitteissa ja suhtautumisessa seuramme pyrkimyksenä oleviin elämänarvoihin ja yleensä kotiseutuharrastukseen ja -työhön.
Tällä hetkellä kansalaismielipide arvostaa kotiseutuyhdistyksiä ja niiden työtä, mutta aktiivinen osallistuminen siihen ei varsinkaan suurilla paikkakunnilla ole mainittavasti lisääntynyt. Syynä siihen saattaa olla työikäisten kiireellisyys ja joillakin kenties arkuus ‘tuppautua’ toimintaan mukaan. Vaikka viimemainittu vaivaa myös lahtelaista kotiseutuharrastusta, uskon että Lahti-Seuran toiminnassa viime vuosien nousu jatkuu vielä seuraavalla vuosikymmenellä.
75 vuotta
Hollolan Lahti 1/2021
Kirjoittaja Sauli Hirvonen on Lahti-Seuran nykyinen puheenjohtaja.
Ennen Lahti-Seuran perustamista paikkakunnalla tehtiin kotiseututyötä monissa yhdistyksissä. Sotien jälkeen kotiseutuyhdistysten perustamisaalto pyyhkäisi läpi Suomen. Lahden seudulla perustettiin vuonna 1945 Hollolan kotiseutuyhdistys ry, ja seuraavana vuonna Lahti-Seuran lisäksi aloitti myös Orimattila-Seura.
Lahti-Seuran toiminta oli jo perustamisesta lähtien aktiivista, siitä piti huolen asialleen omistautuva ja monenkirjava lahtelaisjoukko, joka halusi nostattaa kaupungin henkeä ja yhteenkuuluvuutta. Perustamisvaiheessa Lahti-Seuran säännöissä määritellyt tavoitteet kirjattiin kattamaan kotiseutukentän laaja kirjo. Toiminnan ydin oli ja on edelleen ”syventää asukkaiden kotiseututuntemusta ja paikallishenkeä sekä pyrkiä kaikin tavoin lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa”.
Lahti-Seuran tavoitteet ja toiminta ovat liittäneet vuosikymmenten aikana yhteen erilaisia ihmisiä toimimaan yhteisen kotiseudun puolesta. Kotiseutuyhteisöjen voimavara on erilaisten elämänkokemusten, mielipiteiden ja näkemysten kirjo, joiden yhteinen nimittäjä on tavoite parantaa oman kotiseudun olosuhteita. Juuristaan kiinnostuneet toimijat muodostavat seuran toiminnan rungon. Jäsenistön on seurattava aikaansa, sillä myös ajan virtaukset ohjaavat toimintaa vaikka kotiseutuyhdistyksen tavoitteita voi pitää ajattomina.
Toivon, että Lahti-Seuralla on hyvä maine, mutta luulen, että kotiseutuyhdistyksillä voi olla haasteena selkeä profiloituminen. Usein kysytäänkin mitä Lahti-Seura tekee. Konkreettisia esimerkkejä on helppo antaa, mutta kotiseututyökäsitteen pureskelu vaatii aikaa, ja vastaus ei välttämättä ole kovin yksioikoinen. Lahden seudulla toimii monia aktiivisia yhdistyksiä, jotka toiminnan luonteen vuoksi voidaan luokitella myös kotiseutuyhdistyksiksi, aivan kuten tehtiin ennen ensimmäisiä varsinaisia kotiseutuyhdistyksiä. Seuran perustamisen jälkeen monet seuran toiminnanmuodot kuten rakennus- ja luonnonsuojelu, matkailu sekä yleisesti elinkeinoelämän asiat ovat siirtyneet pääasiassa muille ko. asiaan vihkiytyneille yhdistyksille.
Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, vaan ajoittain on hyvä tunnustella yhteistyömahdollisuuksia. Lahti-Seurakin pyrkii tähän, ja vaikka suunniteltu yhteistyöhanke ei toteutuisikaan, käyty vuoropuhelu voi auttaa ymmärtämään muiden tahojen toimintaperiaatteita tai muita seikkoja, joita seura voi hyödyntää omassa toiminnassaan; esimerkiksi uusien tapojen oppiminen. Ja tietysti seura voi olla mallina myös muille. Riippumatta hankkeesta usein yhteistyöprosessi itsessään on kotiseututyötä parhaimmillaan, ja hankkeen, toivon mukaan positiiviset tulokset, vahvistavat kotiseutuhenkeä ja yleisesti parantavat kaupungin ilmapiiriä.
Kotiseutuaatteelle ja sen eri muodoille on kysyntää. Nastola-seura herätettiin henkiin kuntaliitoksen korvilla, mikä ei liene yllätys, sillä näin on tapahtunut muuallakin kuntaliitosten yhteydessä. Lahden seudun sukututkimusseura on noussut Suomen suurimmaksi paikallisyhdistykseksi. Tämä kertoo hyvin tehdystä työstä, mutta myös siitä, että ihmiset ovat kiinnostuneita siitä historiasta, johon he kokevat samaistuvansa.
Lahti-Seura on historiansa aikana kokenut nousuja ja laskuja. Vuodesta 1954 alkaen seuran julkaisemasta Hollolan Lahti -lehdestä tuli 1960-luvulla Suur-Hollolan-kotiseutuliiton lehti, jolloin Lahden rooli lehdessä pieneni. Seuran jäsenet eivät ehkä samaistuneet ylikunnallisen yhteisön tuottamaan julkaisuun vaan kaipasivat julkaisuja itselleen tutuista asioista. Lopulta Hollolan Lahti lakkasi ilmestymästä. Osittain tästä syystä vuonna 1976 jäseniä oli vain 55. Seuran puheenjohtaja Unto Tupala nosti oman lehden tärkeyden esille 1970-luvun lopulla. Määrätietoisesti edennyt hanke johti siihen, että ensimmäinen nykymuotoinen lehti julkaistiin vuonna 1980. Hollolan Lahti -lehti on edelleen yhdistyksen tärkeimpiä ja näkyvämpiä kanavia kertoa yhdistyksen toiminnasta, historiasta ja tulevaisuudesta.
Ihminen haluaa kuulua johonkin. Kotiseutuaate ja -työ tarjoavat historiasta(an) kiinnostuneille loputtoman kulttuurisen tutkimuskentän, joka suuntautuu niin itseensä kuin muihinkin. Samalla tulee asettaneeksi itsensä osaksi kulttuuriperinnön muodostamaa virtaa, jossa kotiseutuidentiteetin luominen alkaa historian arvostamisesta ja ymmärtämisestä. Jatkuvuus vaatii uusien ajatusten ja toimintamallien ja -tapojen omaksumista, tulevaisuuteen katsomista. Ja jotta toiminnasta nauttisi, on oltava utelias ja koettava tekemisen iloa.
Tavoitteena on tarjota lahtelaisille parempaa Lahtea. Se lienee ollut seuran perustamisesta alkaen ja on tulevaisuudessakin tärkein asia. Sen tavoitteen saavuttamiseksi jokainen meistä voi osallistua kehittämällä, välittämällä ja vaalimalla omaa ympäristöään ja kotiseutuaan omaksi ja koko yhteisön hyväksi.
