Kai R. Lehtosen Lahti-kuvia co/Galleriassa

Kai R. Lehtosen ottamia ilmakuvia Lahdesta 1950-luvulta 1990-luvulle co/Galleriassa 11.-29.8.2014.

Lahtea vuonna 1976 (Kuva Kai R. Lehtonen)

Valokuvien lisäksi galleriassa on katsottavissa kaksi Lehtosen Lahdessa tekemää lyhytfilmiä.
Esitettävät filmit:
Masto
Vuodelta 1959, väri, kesto 4:00, tekijät: Kai R. Lehtonen, Erkki Halme.
Yhtä ja toista yleislakon päiviltä 1.-19.3. -.56
Vuodelta 1956, mustavalkoinen, kesto 4:20, tekijä: Kai R. Lehtonen.

Näyttelyn järjestävät yhteistyössä Lahti-Seura ry ja Luovat ry co/Malskin tiloissa Kulmakatu 5:ssä.
Galleria avoinna ma-pe 10-17. Näyttelyyn vapaa pääsy.

Kuvien takaa – Kai R. Lehtonen
Teksti: Sauli Hirvonen

Kai R. Lehtonen luovutti muutama vuosi sitten Lahdessa ottamiaan kuviaan Lahti-Seuran käyttöön.
Kuvat ovat eri vuosikymmeniltä ja useat niistä ovat ilmakuvia Lahden keskustan alueelta.
Lehtosen kuvia on aiemmin julkaistu mm. Hollolan Lahti -lehdessä sekä hänen haastattelu lehdessä nro 4/2013.

Kuvien lisäksi seura sai Lehtoselta kaksi lyhytfilmiä. Filmit “Tunnelmia yleislakon ajalta” on vuodelta 1956 ja “Masto” värifilmi vuodelta 1959. Jälkimmäisen Lehtonen toteutti yhdessä Erkki Halmeen kanssa. Molemmat ovat aiemmin esitetty Lahti-filmi -iltamissa elokuvateatteri Kino Iiriksessä.

Lehtonen kuvailee yhä ja nykyään hän asuu Helsingissä.

Kai R. Lehtonen innostui valo- ja filmikuvauksesta vuonna 1948, kun hänen ruotsinmaalainen lanko Olle Storsten, joka oli taitava valokuvaaja, unohti Suomessa käydessään kameransa. Lahdessa Lehtonen keksi kuvata kameralla yhden rullallisen ennen kuin lähetti sen takaisin. Tästä hän innostui niin paljon, että hankki oman kameransa.

Lahdessa Lehtonen teki myös lyhytfilmejä. Hän kuvasi mm. Hannu Postin kanssa filmin miehestä, joka juoksee halki kaupungin kiireissään työpaikalleen vain havaitakseen, että onkin sunnuntai.
Silloisessa Tyttölyseossa Lehtonen teki 8 mm elokuvan “Pikku Liisan koulupäivä” ja koulun lisärakennuksesta kertovan filmin “Tiloja Tipalalle”. Lehtonen kuvasi kaikenlaisia perhe- ja sukulaisfilmejä Hollolankin puolessa.

Lehtonen on kuvannut runsaasti myös Lahtea ilmasta käsin. Ilmakuvaus oli keskeisessä asemassa sen jälkeen, kun hän oli vuonna 1966 saanut oman lentolupakirjansa. Syntymäkaupunkia Lahtea hän kuvasi – keskustaa kouluineen ja Jalkarantaa, jossa oli hänen vanhempiensa kesähuvila.
Helsingissä hän kuvasi suuria rakennuskohteita vaihe vaiheelta. Lehtosella on ilmakuvia mm. Temppeliaukean kirkon rakentamisesta alusta loppuun, samaten kuvia Finlandia-talon rakentamisesta.
Omaa lentokonetta Lehtosella ei ollut, vaan hän vuokrasi koneet. Vesivehmaalla hän kävi usein ja muutamia kertoja Hollolan kentälläkin silloin, kun se oli vielä käytössä. Helsingin päässä tukikohtana oli tietenkin Malmin historiallinen lentokenttä. Lentotunteja kertyi 30 vuoden mittaan 972.

Masto-lyhytfilmi vuodelta 1959
Teksti: Kai R. Lehtonen

– Lahden 150 metrin korkuiset radiomastot ovat oiva paikka maisemakuvien ottamista varten. Tunnetulla lahtelaisella valokuvaajalla Erkki Halmeella oli lupa kiivetä mastoihin kuvailemaan ja viedä apulainen mukanaan. Niinpä pyysin kerran talvella 1958, että hän joskus ottaisi minut apumiehekseen.
Halme suostui ja soitti sitten kesällä, taisi olla kesäkuun viimeisenä vai olisiko ollut heinäkuun ensimmäisenä.

– Tarkoituksenani oli tehdä 8 mm elokuva hänen kiipeämi-sestään. Halme suostui, ja niinpä toteutimme suunnitelman eräänä aurinkoisena mutta tuulisena päivänä. Halme valitsi lännenpuoleisen maston ja
ehdotti, että hän kiipeäisi edellä tavallaan tietä näyttämässä kun tunsi paikat ennestään. Vuosia jälkeenpäin hän sanoi pelänneensä, että putoaisin eikä halunnut jäädä alle. Toisaalta hän arveli, että jänistäisin ja haluaisin lähteä kesken takaisin, ja silloinkin olisi parempi, että olisin valmiiksi alempana.

–  Huippuun kiipeämiseen meni 90 minuuttia, alas tuloon tunti. Sain mukavaa materiaalia, mutta en oikein keksinyt filmille osuvaa loppua. Niinpä kävimme mastossa vielä vuotta myöhemmin, mutta silloin emme nousseet ylös saakka. Taivaalle alkoi kertyä pilviä ja Halme sanoi, että silloin joku kohde olisi takuulla pitkän aikaa varjossa, niin ettei kannattanut jatkaa. Joka tapauksessa sain eräitä tarpeellisia lisäotoksia ja kun olin tällä välin keksinyt filmille lopunkin, kuvasimme myös loppuhuipennukseen tarvittavat kohdat.

– Siihen aikaan oli vielä tapana teititellä ihmisiä, ja niinpä mekin teitittelimme ylös kiivetessämme. Huipulla Halme sanoi: “Tämä taitaisi olla sinunkauppojen arvoinen paikka. Minä taidan olla meistä vanhempi, niin että sopiiko jos ehdotan? Minä olen Erkki”.

– Vaikka mastot näyttivät kirkkaan värisiltä, ne olivat kuitenkin aika likaiset. Alas tultuamme huomasin, että paidanrinnukseni oli ihan musta, samoin kädet ja käsivarret.

– Pahin paikka koko retkellä oli laskeutumisen aloitus. Kuten filmistä näkyy, huipussa olevalla pienellä lavalla ei ollut minkäänlaisia kaiteita, joten oli vain käytävä kontilleen reunalla, työnnettävä sormet lautojen rakoihin ja tunnusteltava jalalla tikkaiden ensimmäistä porrasta. Halmekin sanoi nähneensä edellisten mastokäyntiensä jälkeen silloin tällöin painajaisunia juuri siitä hetkestä.

-Vuosikymmeniä myöhemmin vei silloin Ylen antenniosastolla työskennellyt veljenpoikani minut Espoon Kivenlahden 600 metrin korkuisen maston huipulle. Vaikka pääsimme ylös saakka hissillä, piti meillä olla turvahaalarit, turvakengät, kypärä ja turvavaljaat. Aivan huipulla ei sopinut olla kuin hetkinen, sillä käynnissä ollut lähetys säteili niin vahvasti, että videokameran kuvakin meni siellä aivan riisiryyniksi. Toista se oli 1958 Lahden mastossa.

Kategoria(t): Ajankohtaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


8 − seitsemän =

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>