Hollolan Lahti 3/2017

HL_3_2017_kansi
Julkaistu joulukuussa 2017, sivumäärä 24.
Kannen kuva: Kaupungintalolta kirkolle (värikansi, alkuper. Tekninen ja ympäristötoimiala)

Lehden 3/2017 sisältö:
Vuosijuhla ja syysseminaari – Sauli Hirvonen
Radiomastot 90 vuotta – Lahti-Seura
Vuosijuhlan juhlapuhe – Timo Taulo
Ylinen Viipurintie 2/2 – Sauli Hirvonen
Vuoden lahtelainen 2017: Timo Sandberg – Lahti-Seura
Lahti kuvissa – Tekninen ja ympäristötoimiala

Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen

Juhlavuoden juhlat

Satavuotiaan Suomen juhlavuosi tarjosi monia erilaisia hienoja tilaisuuksia ja tapahtumia. Osa oli viihteellisiä, osa on antanut pohtimisen aihetta itsenäisen kansakuntamme suunnasta ja kehitysnäkymistä osana globaalia maailmaa. Ja kaikkea siltä väliltä. Erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta koettiin itsenäisyyspäivänä; oli hienoa huomata suomalaisten osallistuvan yksituumaisesti juhlimaan itsenäistä Suomea. Lahden kaupungin perinteinen itsenäisyyspäivänvastaanotto järjestettiin tänä vuonna Sibeliustalossa, johon osallistui Lahti-Seuran edustajana.

Suomen juhlavuosi oli läsnä seuran järjestämässä kaupungin vuosijuhlassa. Tänä vuonna juhlapaikkana toimi historiallinen museo ja ajankohta oli lokakuun viimeinen lauantai.

Toimintaa

Syyskokous järjestettiin tänä vuonna omana tilaisuutena joulukuussa, kun se on aiemmin järjestetty vuosijuhlan yhteydessä. Luultavasti tämä järjestely rokotti osallistujamäärää. Silti tai ehkä sen takia, kokouksessa syntyi keskustelua seuran toiminnasta ja tavoitteista. Tähän palaan tuonnempana.

Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi monitoiminainen Tiitu Saastamoinen. Hänestä on esittely seuraavassa lehdessä. Kiitos Markku Koskelle hallitusvuosista ja onnea uusiin koitoksiin!

Jatkan puheenjohtajana ensi vuonnakin, kiitos luottamuksesta!

Kokouksen jälkeen kuulimme Anne Karvinen-Jussilaisen kiinnostavan esitelmän kaupungin karttapalvelusta ja asemakaavakartoista. Mukavasti tästäkin aiheesta saimme keskustelua aikaiseksi. Tilaisuus oli jälleen kerran kaikin puolin onnistunut.

Mihin menet Lahti-Seura?

Syyskokouksen esityslistan toimintasuunnitelma-kohdassa heräsi jäsenistön keskuudessa kysymyksiä. Mitkä ovat seuran tavoitteet ja miten niihin päästään eli mihin suuntaan seura on menossa? Miten toimintaan saadaan mukaan nuoria? Mitä ylipäänsä voidaan tehdä ja millä resursseilla?

Hyviä, oleellisia kysymyksiä. Vastauksia voidaan etsiä seuran jäsenistä ja heidän aktiivisuudestaan. Seuralla on vuosittainen toimintasuunnitelma sekä säännöt, joiden puitteissa toimia. Pidemmän aikavälin strategiaa seuralla ei ole, toiminta onkin jaksottunut selkeästi aina tilikauden mittaiseksi. Seuran jäsenmäärä on ollut vakiintuneella tasolla jo useita vuosia, ja ilahduttavaa on se, että tänäkin vuonna olemme saaneet mukavasti uusia jäseniä. Hienoa!

Seura on sen jäsentensä summa, tekijöidensä näköinen. Erityisen ratkaisevaa on se, mitä jäsenet tekevät. Tavoitteena on, että erilaisten ihmisten innokkuus ja ideat jalostuisivat käytännön toiminnaksi, joka kattaisi laajan skaalan lahtelaisen kotiseututyön eri sektoreita. Haasteina on välttää toiminnan yksipuolistuminen tai näivettyminen. Jatkuvuuden kannalta on tärkeää näkyä ulospäin.

Oleellista on kuitenkin sen, miten jäsenet kokevat yhdistyksen. Se voi olla toimintatapa, tunneside, tiedonjano tai mikä tahansa seikka, mikä sitoo jäsenen yhdistykseen. Koen, että puheenjohtajana on tärkeää olla “läsnä” jäsenille. Käytännön tasolla itseltäni valitettavasti jää joskus jokunen lehti postittamatta uudelle jäsenelle, jäsenrekisterin  osoite vaihtamatta tai että vastaan sähköpostiin auttamattomasti myöhässä. Näitä sattuu. Toivonkin että näistä saan palautetta. Samalla toivon esityksiä jäsenistöltä, miten toimintaa voisi kehittää. Tietenkin niin, että ehdotuksen tehnyt tarttuu toimeen esimerkkinä vaikkapa jonkin projektin tiimoilta.

Seuran puheenjohtajana olen kiitollinen kaikille niile, jotka osallistuvat Lahti-Seuran tekemään kotiseututyöhön, jäsenmaksujen maksajina, kirjoittajina, osallistuvat tapahtumiin tai vaikkapa yhteistyöverkostojen ylläpitäjinä, joista haluan mainita erityisesti Timo Peipon. Hänen ansiostaan Vuoden nuoren lahtelaisen ei tarvitse ottaa tunnustustaan vastaan tyhjin käsin.

Vuonna 2018 seuralla on edessään vanhat ja uudet haasteet, joten vuosi tullee olemaan jälleen työntäyteinen.  Meneillään olevia ja tuleviakin tapahtumia on taas luvassa mukavasti. Erityisesti elokuvateatteri Kino Iiriksen tilat ovat jälleen monessa mukana.

Kulttuuria ja tapahtumia

Marraskuussa Hämeen Heimoliitto ja Lahti-Seura järjestivät Kino Iiriksessä syysseminaarin, josta enemmän seuraavalla aukeamalla. Valitettavasti tästä jäi tieto jostain syystä lehdessä julkaisematta, mutta tiedottamista tehostettiin internetissä.

Ehkä vuoden tärkein kotiseututeko nähtiin ja koettiin joulukuussa, kun elokuvateatteri Kino Iiriksessä sai ensi-iltansa Keijo Skipparin ja Tertta Saarikon dramatisoitu Lemmenlatu-dokumenttielokuva. Kaksituntinen Lemmenlatu on ensimmäinen historiallinen dokumentti Lahdesta. Se on myös valtakunnallisestikin merkittävä teos kaupunkidokumenttien sarjassa.

Elokuvanteossa kertyi valtavasti materiaalia mm. haastatteluja, jotka eivät päätynyt lopulliseen elokuvaan. Tämä aineisto on tulevaisuudessa todellinen audiovisuaalinen aarreaitta lahtelaisille.

Helmi-maaliskuussa on jälleen Lahti-filmi-iltamien aika. Esityspäivät ovat nähtävillä takasivulla. Lemmenlatu-elokuvan yhteydessä teatterin aulassa avattiin entistäkin kattavampi Lahti-valokuvanäyttely. Lisäksi Lahti-Seura on alkuvuodesta järjestämässä karttanäyttelyn yhteistyössä Lahden kaupungin Teknisen ja ympäristötoimialan kanssa. Näyttely on tulossa kirjastoon tammikuuksi ja helmikuussa kartat nähdään Kino Iiriksen aulassa.

Muun muassa näillä eväin uuteen vuoteen. Hyvää vuotta 2018!

Kategoriat: Hollolan Lahti, Julkaisut | Jätä kommentti

Syyskokous ja esitelmä

Sääntömääräinen syyskokous seuran jäsenille pidetään torstaina 14.12.2017 klo 18.00. Paikkana Tammisali, elokuvateatteri Kino Iiriksessä (Saimaankatu 12, Lahti).
Tervetuloa!

Kokouksen jälkeen (n. klo 18.30) Anne Karvinen-Jussilainen pitää kaikille avoimen esitelmän kartoista/kaavoituksesta.

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Kotiseutuseminaari Kino Iiriksessä 18.11.

Hämeen Heimoliitto ja Lahti-Seura järjestävät yhdessä syysseminaarin lauantaina 18. marraskuuta 2017 klo 12.00 alkaen.
Kahvit klo 11.30 alkaen (tarjoilua varten ilmoittautumiset > toimisto[at]hameenheimoliitto.fi).

Paikkana on Kino Iiris, Saimaankatu 12, Lahti.

Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin.

Ohjelma

Lahti-Seuran tervehdys
varapuheenjohtaja Janne Ridanpää

Hämeen Heimoliiton tervehdys
puheenjohtaja Elisa Göös

Pikku-Viipuri – karjalaisten rakennusperintöä Lahdessa
tutkija Riitta Niskanen

Hollolan kirkko matkailukohteena
Kyösti Toivonen

Lahti-filmit
Lahti-Seuran puheenjohtaja Sauli Hirvonen

Päätössanat

Tervetuloa!

Kategoriat: Ajankohtaista | Jätä kommentti

Vuoden lahtelainen 2017: Timo Sandberg

timosandbergVuoden lahtelainen 2017 on kirjailija Timo Sandberg. Hän syntyi Lahdessa 1946. Sandberg lopetti koulunsa 14-vuotiaana, kokeili metsätyömiehen, maalarin ja levysepän ammatteja, kunnes innostui uudestaan koulunkäynnistä.

Hän työskenteli Metalliliitossa yli 30 vuotta järjestötoimitsijana, erityisvastuualueena kulttuuriasiat. Tuona aikana hän toimitti myös järjestölehtiä ja toimi muun muassa Ahjo-lehden avustajana sekä opettajana Murikka-opiston kirjoittajakursseilla. Sen lisäksi hän on opettanut luovaa kirjoittamista ja lehtikirjoittamista Siikaranta opistossa, Kiljavan opistossa ja erilaisilla lyhytkursseilla.

Sandberg on kirjoittanut myös metallityöväen historiasta kertovia kirjoja: Työstä ja taistelusta, Autotyöväen etujoukoissa, Kuopion metalli ei viänny, Raudan hehkua ja aatteen paloa, Raudankansaa, Telakka ja Oululaista metallia.

Hän on kirjoittanut myös lahtelaisen Vesihaka oy:n historiikin, sekä Saunamestari, Timo Kaukosen tarina -kirjan. Parhaillaan hänellä on tekeillä Lusin kylän historiikki.

Kirjoittamansa tietokirjat hän on myös taittanut ja toimittanut painokuntoon.

Kirjoittaminen on aina ollut Sandbergin elämässä keskeisellä sijalla. Jo nelisenkymmentä vuotta sitten hänet palkittiin Nuoren Voiman Liiton kirjoituskilpailussa. Hänen tekstejään, runoja ja novelleja, on julkaistu aikoinaan monissa antologioissa. Sandberg on myös suorittanut Kriittisen Korkeakoulun kolmivuotisen kirjoittajakurssin.

Timo Sandbergin esikoisromaani Unta ei voi tunnustaa julkaistiin 1990.

Häneltä on kaikkiaan julkaistu yhdeksäntoista romaania ja kolme nuortenkirjaa. Lisäksi hän on kirjoittanut Kaviopolkka– nimisen kirjan yhdessä tyttärensä Marin kanssa. Se on julkaistu nimellä Mari Timonen.

Sandbergilla on laaja ja monipuolinen tuotanto, mutta nykyisin hän on ensisijaisesti dekkaristi. Rikoskomisario Heittolasta kertovia kirjoja on ilmestynyt kymmenen, joista viisi sijoittuu Lahden seudulle.

Heittola-sarjan rinnalle on viime vuosina alkanut muotoutua Otso Kekki -sarja, jossa on ilmestynyt kolme kirjaa, Mustamäki, vuonna 2013, Häränsilmä, 2015 ja Murhakuja 2016. Kekki-sarjan kirjat sijoittuvat 1920- ja 1930-lukujen Lahteen.

Kirjallaan Mustamäki Sandberg voitti Vuoden johtolanka 2014 -palkinnon. Vuonna 2015 kirja oli Suomen ehdokkaana pohjoismaiden parhaalle rikosromaanille annettavan Lasiavain-palkinnon saajaksi. Vuonna 2015 hän sai Sysmän Kirjakylä -palkinnon.

Sandbergin kustantajana on koko hänen tuotantonsa ajan ollut Karisto Oy.

Kirjailijaliiton jäsen Timo Sandberg on ollut vuodesta 1994. Hän on toiminut aikoinaan maakunnallisen kirjailijayhdistyksen, Uudenmaan kirjoittajien puheenjohtajana. Hän on toiminut myös viisi vuotta Salpausselän kirjailijoiden puheenjohtajana ja on nyt yhdistyksen kunniajäsen.

Tällä hetkellä Timo Sandberg asuu Lahden Nastolassa ja työskentelee päätoimisena kirjailijana. Kirjailijan työnsä lisäksi hän avustaa lehtiä ja toimittaa muun muassa historiikkeja pyörittämänsä pienyrityksen, Rautakynä Oy:n kautta.

Kategoriat: Tunnustukset, Vuoden lahtelainen | Jätä kommentti

Hollolan Lahti 2/2017

HL_2_2017_kansiJulkaistu lokakuussa 2017, sivumäärä 20.
Kannen kuva: Taidemuseo (värikansi, alkuper. Tekninen ja ympäristötoimiala)

Lehden 2/2017 sisältö:
Rouhea Lahti – Sauli Hirvonen
Lahden Luonnonystävät – Heikki Kolunen
Pieni luonnonihme – Kai R. Lehtonen
Kotiseututatuoinnit – Sauli Hirvonen
Vuoden nuori lahtelainen 2017 – Lahti-Seura
Lahti kuvissa – Tekninen ja ympäristötoimiala

Puheenjohtajan palsta / päätoimittajalta – Sauli Hirvonen

Lahden ja lahtelaisten itsetunto tuntuu olevan jälleen kohdillaan. Jälleen sikäli, että 1990-luvun laman aiheuttaman henkisen suvantovaiheen ja itsensäetsiskelyn jälkeen tulevaisuuden usko on palautumassa. Nyt Lahdessakin uskalletaan korostaa positiivisia asioita, ja uskalletaan olla hyvällä tavalla ylpeitä mitä meillä täällä on ja mitä olemme saaneet aikaiseksi.

Luulen että samanlaista positiivisuutta huokui 1960- ja 1970-luvuilla, vaikkakin voimakas muuttoliike ja kaupungin kasvu aiheutti myös levottomuutta. 1980-luvulla koko kansakunta eli taloudellisessa nousukaudessa ja huumassa. Tultaessa 1990-luvulle huuma vaihtui lamaan, joka kohteli lahtelaisiakin kovalla kädelle. Lahti ajautui osaksi ns. ruostevyöhykettä, jossa teollisuustuotanto kärsi suurista rakennemuutoksista. Lahden oli alettava rakentaa identiteettiään uusin keinoin.

Osittain tähän liittynee myös kaupungin käynnistämä brändikampanja, jonka osina olivat paljon kehuja herättänyt kaupungin esittelyvideo sekä kaupungin visuaalisen ilmeen uudistaminen. Itse tykästyin yksinkertaiseen ilmeeseen, jossa tavoitettiin jotain peruslahtelaista. Tulipyörä ei ole silti mahtunut uudistukseen.

Lahden vaakunassa oleva tulipyörä eli tulta iskevä junan pyörä nauttii lahtelaisten keskuudessa suurta kunnioitusta. Kirjoitin vaakunan syntyvaiheista lehteen 4/2010. Tulipyörän on moni myös ikuistanut tatuoinnin muodossa itseensä. Onhan sen mukaan nimetty rakennuskin eli suuren maailman tyyliin BW Toweriksi (Burning Wheel Tower).

Lahden tulipyörä-symbolissa on nähtävissä yhtymäkohtia dharma-symbolina (Dharman pyörä) tunnettuun kahdeksan puolaiseen pyörään. Erityisesti se yhdistetään buddhalaisuuteen, mutta myös joihinkin hindulaisuuden suuntauksiin. Näihin yhteyksiin viitattiin mm. vuonna 2013 esitetyssä kaupunginteatterin Syntynyt Lahteen -näytelmässä.

Ehkäpä Lahden vaakunan sisältyy siis jonkinlaista ikiaikaista viisautta. Toivottavasti se välittyy myös kaupunkimme asukkaisiin ja erityisesti päätöksentekijöihin.

Milloin ja mihin taidemuseo?

Kaupunki on paininut vuosikymmeniä uuden taidenmuseon sijoittamisen kanssa. Aina ajankohtai-sen aiheen vuoksi tämänkin lehden kannessa näkyy osa tuosta väliaikaiseksi tarkoitetusta Lahden museosta. Kuva on otettu nykyisen Trio Aleksanterin kohdin arviolta 1970-luvulla, jolloin sillä paikalla oli vain tyhjä tontti. Kuvahan ei ole “hohdokas kansikuva” vaan sen tarkoituksena on ilmentää taidemuseorakennuksen väliaikaisuutta. Taidemuseo rakennuksena oli/on vaatimaton, ja lisäksi paikka oli hyvin aneeminen. Ankeat paikoitusalueet eivät tee kunniaa arkkitehtuurisesti vaatimattoman, mutta varsin sopusointuisan rakennuksen siipiosalle. Ainoastaan pääsisäänkäyntiä (kuvassa kulman takana) on pyritty korostamaan erilaisella kiveyksellä, joka alkaa jalkakäytävältä.

Kuvassa rakennus vielä näkyy selkeästi muun rakennusmassan lomassa, mutta nykyään se on kadonnut muiden rakennusten sisään. Nykyisin taidemuseon kävijämäärät ovat vaatimattomat, eivätkä kaikki edes tiedä, missä museo sijaitsee.

Uudesta museosta on esitelty julkisuudessa kaksi vaihtoehtoa. Toisessa suunnitelmassa se on sijoitettuna Sokoksen tiloihin (Lars), toinen Malskin tiloihin (Lad). Ranta-Kartanon suunnitelmat ovat nyt ilmeisesti haudatut. Asiantuntijaraati punnitsee parhaillaan em. kahden vaihtoehdon välillä. Jäädään odottelemaan, nytkähtääkö taide- ja muotoilukeskus eteenpäin vai saneleeko käyttötalouden kestävyys sen, että museo jää nykyiselle paikalleen? Toistaiseksi.

Seuran kokouksia ja tilaisuuksia

Lahti-Seura järjestää kaupungin vuosijuhlan tänä vuonna Lahden Historialilsessa museossa.

Syyskokous pidetään 14.12. Kino Iiriksen Tammisalissa. Kokouksen yhteyteen järjestämme esitelmän mielenkiintoisesta aiheesta.

Molemmista tilaisuuksista enemmän takasivulla.

Lehdestä

Alunperin lehden piti ilmestyä jo syyskuussa, mutta aikataulu taas hieman venyi. Tietysti olen tästä vastuussa lehden taittajana ja päätoimittajana. Suurin syy oli se, että muutaman oman artikkelini kirjoittaminen venyi suunnitellusta.

Tähän numeroon piti tulla toinen osa koostamani juttu Ylisestä Viipurintiestä, mutta en sitä ehtinyt vielä(kään) viimeistellä. Kuten viime lehdessä kirjoitin, tiehen liittyy muutakin kerrottavaa syksyn aikana. Siten artikkeli lienee ajankohtaisempi vuoden viimeisessä numerossa joulukuussa. Ja joulukuusta pidetään kiinni.

Hyviä lukuhetkiä, ja lehteen saa tarjota kaikenlaisia juttuja, jotta sen sisältö pysyy mahdollisimman monipuolisena.

Kategoriat: Hollolan Lahti, Julkaisut | Jätä kommentti